Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Katri on aivan terve ja reipas ja unet ovat loppuneet. Suutarit ovat vielä meillä. Olen päättänyt, ettei liikoja kenkiä teetetä yhtään paria. Iisakille täytyy tehdä kahdet kengät. Jos tulisin käymään, niin ensin laitan nuo pois, sillä en voi jättää kotia niin remppaseksi ja hajanaiseksi. Täällä kävi Louhela ja hän hommasi niin, että Mantilan karjakko käy opastamassa meidän harjoittelijoita lypsämään ja puhdistamaan lehmiä. Louhela oli äkäinen meidän lehmien jauhomäärästä. Oli sanonut niinkin, että kaatakoon tunkioon sen vertaset jauhot. Nyt kun tulee neiti Saikkonen hänen kanssaan on vaikea järjestää tämä asia. Ja onhan totta, ettei tuolla ruokinnalla saada tulosta. Kyllä täytyisi ostaa sieltä joitain kakkuja avuksi.Tuntuu pahalta, kun et aio käydä kotona niin pitkään, jos pääsisit yhdeksikään yöksi. Tulisinhan jo siellä käymään, mutta se kulunki on niin suuri, että se minua hirvittää, sillä rahalla mikä tielle menee saisin vaikka mitä, mutta minulla on niin ikävä.
Täällä Hautalan Markku Maliskylältä on leikannut kurkkunsa poikki ja työntänyt puukon rintaansa. Hän on tuntenut kovia omantunnontuskia ja on luultu, että hän on heikkomielinen. Näin menee kaikki paha. Woi sano tulenko luoksesi, sillä tuleminen tuntuisi niin välttämättömältä. Mutta etkö pääsisi käväsemään, vaan tietysti et ennen 22 päivää. Luokse ikävöivä omasi”