Kirje 1924-5-9, Kotona
Rakkaimpani! ”Kaurat purkeissa itivät ylimmässä ja pienimmässä 13 ja alaalla suuressa 14. Kivipelto kai laittoi niitä itämään niille idätyskiville.Tänään nyt muutettiin Mehtälään. Ransu kävi täällä ja arveli, että hän pian rupeaa karhitsemaan. Waan nyt näyttää sateiselta, taitaa siirtyä pellolle meno.
En tiedä miten hommaamme tuon Korvan seppeleen kanssa. Et sinäkään ole sieltä mitään hommannut. Saalastin rouvan hautajaisiin tuli tänne Sinulle kutsu ja tietysti meillekin. Hänet haudataan ensi keskiviikkona.
Kiitos kirjeestäsi. Kirjoitit sopusoinnusta karjakon kanssa. Miten mielelläni tekisin kaikkeni saadakseni sopusoinnun pysymään, mutta miten se pysyisi. Sinä määräsit heinät, mitä tuodaan latoon ja minä en seurannut enempi kuin ennenkään. Ja maanantaiaamuna hän tulee tänne luokseni ha sanoo; antakaa minulle tili, minä lähden paikalla pois, sillä minä en rupea tappamaan lehmiä nälkään. Minä lähden aivan paikalla, antakaa tili. Minä sanoin, etten minä voi antaa tiliä, kun te ette ole minun vaan isännän pyytämä tänne. Ja niin hän lähti pois. Tämmöistä somasta uhmaa on aina vähän väliä. Tänään hän kävi sanomassa 11 kg minä annan heiniä lehmää kohti, sitten jos niillä on nälkä annetaan sänkiä. Sen vain pyysi, älkää panko laariin. Soijarouheita saimme täältä osuuskaupasta halvemmalla kuin Ylivieskasta. Ostimme heti 500 kg a`2.45 mk. Tätä karjakon asiaa en meinannut sanoa Sinulle vaivoiksi, sillä en olisi tahtonut, että tämä karjakko särkyisi. Heiniä on tuotu aina 5 kuormaa, vaan se ei riitä. Karjakko kaipaa Sinua, sillä hän sanoo, ettei voi Kivipellolta kysyä mitään, kun hän kiroilee, jos kysyy. Apetta ei nyt voida vielä antaa, kun mylly seisoo. Niitäkö Stenbäckin kauroja lehmille käytetään? Et saa Wienolle etkä kenellekään sanoa, että meidän karjakko on näin somas. Niin halusta pitäisin tämän salassa.
Suutari soitti, että he kaksi miestä tulevat perjantaiaamuna, kun vain tullaan noutamaan Raudasmäeltä. Raapustelen tätä sängyssä, sillä jalkani ei ole aivan terve, niin saan levähdyttää sitä. Hyvää yötä, jos vain aamulla on kirjoittamista niin pistän tähän.
Perjantaiaamu. On sade. Miehet luovat karsinoita ja tekevät muuta mitä saattaa tehdä katon alla. Ei Kivipelto sanonut mitenkään joutuvansa vielä saven hajotukseen ja töitä tuntuu olevan kukkuroilleen. Eilen miehet koettivat hajottaa niitä turnesläjiä ja ne olivat kovasti vielä jäässä. On niin hyvä Kivipellon nähdä, miten täällä Heikkilässä hupenee työvoima ja jälkeä tietysti ei tule niin kuin Mehtälässä. Kivipelto aikoi pitää huolta, ettei liikoja ajeta heiniä latoon. Joudutan postiin tämän tuomaan niin odottamatonta karjakosta. Heiniä olemme myyneet ja osto onkin vähentynyt, sillä ei kukaan osta, jos vain tulee toimeen. Lämpöinen tervehdys omaltasi”