Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Täällä ovat ilmat muuttuneet oikein syksyisiksi. Tytöt ovat Elinan kanssa repineet turnesta, vaan ne kuuluu olevan niin pieniä, ettei niistä viitsi naattia ottaa eikä aumoihin laittaa, vaan vedetään suoraan latoon, sillä niitä tulee niin vähän, ettei kannatakaan. Minä en ole käynyt katsomassakaan sitä ottoa, sillä olen vähän huonosti voipa. Aina väsyttää eikä jaksaisi mitään toimia eikä ole nälkä. Luulen, että se on lentsua, jota täällä liikkuu. Weikko käyttelee nyt oikein hyvin traktoria. Hän yhtenä iltana otti päristäjä? tänne kamariin ja aivan yöhön asti naputteli niitä ja nyt sanoi olevan eri liikkeet. Eilen hän käänsi tuon navetantakus vainion, vaikka sanoi sen olevan tosi kovaa aurata. Tuominen kävi juuri sanomassa, että isäntä lupasi hänelle kesällä 8000 ja hän on pudottanut 500 mk. Jos maksetaan 8000 mk niin rupean, vaan muuten en, se on nyt viimeinen sana. Hän oli hyvin kalpea ja hermostunut. Luultavasti oli hänen vaikea sitä sanoa. Eilen, kun oli kylmä ilma he sanoivat, että täyttävät taulukoita, että saavat ne isännälle. H:kiin. Totta on, että tuntuisi kummalta olla ilman työnjohtajaa, vaan jos me tulisimme toimeen tuon ajan, kun nuo menot ovat niin suuret. Ymmärrän, että olisi helpompi olla, kun olisi semmoinen huolehtija, vaan koetetaan nyt, kun ne ovat niin kalliita. Arvi ja Iisakki nyhtävät yhä Muhjalassa niitä listoja panemassa. Kyllä minusta Arvillekin riittäisi 100 mk, kun niin aikaiseen tulee pimeä. Emme ole vieläkään vieneet jyviä osuuskauppaan. Myllyyn piti jo viedä. Seppää ei ole vielä tullut, että saataisiin oma mylly kuntoon, sillä vettä jo olisi kylliksi. Tänään tulee miehet Joelta pois ja se on kunnossa. Sitten kai Tamminen rupeaa laittamaan sähköjohtoja. Tuntuu somalta, kun nuo pojat irtaantuvat. Lämpöinen tervehdys omaltasi”