Kotona 20/XI 24 Rakkaimpani! ”Jo tuli karjakko puhumaan kaikesta navetan kulutuksesta. Pojat olivat sanoneet, että pian ovat jauhot kaikki ja heinät Heikkilästä. Mehtälästä ei vielä saa. Kauran olkia ei ole enää paljon kotona. Karjakko sanoi, ettei hän ole antanut jauhoja muuta kuin mitä olet määrännyt, vaan sen uskaltaa sanoa valeeksi. Sen ovat lehmät todistaneet. On niin äärettömän vaikea olla tuommoisen karjakon kanssa, johon ei vähääkään koske ruokinnan järjestely. Vain se on päämäärä, mitä nahka vetää. Heiniä annetaan niin paljon kuin suinkin syövät. Jos puhuu tästä niin itku tulee, ettei vähääkään ymmärretä karjahoitoa. Taas tuli karjakko tuohon puhumaan, että hän hoitaa niin kuin määrätään. Sanoin, ettei koskaan meillä Heikkilässä ole marraskuulla heinät loppuneet, että tämä on nyt surullista. Vedet silmissä hän lähti pois.Torstaiaamu. Tulen juuri navetasta. Apetta oli vain hiukan joillekin lehmille ja hän kehtaisi sanoa, etteivät ne syö. Woi polonen. Nyt annetaan eläinten jauhoaitan avaimet Iisakille ja hän antaa määräjauhot. Hän kaikkeen myöntyi niskoittelematta ilman vähintäkään uhmaa. Luulen, että Kanerva ja Tuominen ovat puhuneet hänelle tästä kamalasta menosta. Sanoin senkin, että nyt olen tullut huomaamaan, ettei mitenkään tällä menolla voi puhua korkeista lypsyistä, sillä tuotanto ei lähimainkaan piisaa menoille. Kanerva sanoi sanoneensa että 3 kuormaa tuodaan ja se pitää riittää, johon karjakko oli myöntynyt. Myllykankaalle olivat aikoneet noutaa ”Kultaruusun” 1000 mk, vaan eivät sanoneet voivansa maksaa heti. Possut pannaan menemään Suhoselle.
Olen valvonut jo öitä näiden kotoisten painojen alla, sillä tuntuu toisinaan vaikealta nähdä valopuolta. Taivaan Isä suojelkoon teitä siellä omasi”