Kirje 1925-2-4, Kotona
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. En välitä vaikka sanoitkin arvostelumme julkisuuteen. Parempihan on sanoa suoraan kaikki. Kun isä ja Göran lähtivät oli kaikki niin tyhjää ja autiota. Iida aikoi lähteä kotiinsa heti sunnuntai-iltana. Sanoi kumminkin maanantai-iltana menevänsä. Hän sitten koko maanantaipäivän siisti kaappeja ja vintin. Kun hän sitten hämärissä oli saanut aikomansa työt tehdyksi, istui hän keittiön hellan arkulla ja alkoi itkeä ja sanoi, että on niin vaikea lähteä kotoa. Sanoin niinhän se on, mutta kun hänen kotona tarvitaan, niin minun on paha kieltää. Hän sanoi, että minä menen käymään kotona ja jos tulevat toimeen, niin tulen kutomaan sen viltin päälliskankaan. Ja nyt hän puuhaa kuten ennenkin. Tuntui ensin, ettei meillä olekaan työtä, vaan kun paremmin katsoo niin onhan meillä työtä.Tänään värjään lankoja meijerin padassa. Niistä tuli hyvin tumman punaisia niin kuin oli tarkoituskin. Iida on rullannut lankoja. Oli meillä leipomuskin. Silloin emme jouda olemaan käsitöissäkään niin paljon. Teemme povekasta. Illaksi väelle ja keitämme maitokeiton. Paistoin pannukakunkin Katrille, kun hän tulee ulkoa, sillä hän ei koulusta tultuaan ole vielä syönyt.Pistin raasun perikamarin takkaan ja Katri siellä nyt laskee laskujaan ja huutaa auttamaan. Weikko tuli tuohon ja pyytää ruokaa aikaisemmin, että joutuu 7 ns kokoukseen. Pistin vain palvilihaa, voileipää ja lämpöistä maitoa ja pannukakkua päälle. Katrikin kipaisi palvilihan kimppuun. Iida häärii keiton ääressä ja Helka kuorii perunoita huomiseksi. Tuominen haki Muhjalan avainta, että saa lyhtyyn öljyä. Tämän kaiken näin kun kävin tuvassa Weikolle noutamassa leipää. Eilen oli apteekissa kiire, sillä siellä laitettiin radiota paikoilleen. Weikkokin oli siellä puoli päivää ja meidän piti aina vähän väliä luikahtaa.
Luulen Sinun ymmärtävän miten meillä on touhua. Illalla puhelimme kaikesta Weikon kanssa. Katri pani jo nukkumaan. Weikko korjaili viikatteita? ja minä riisuin kenkiä jalasta ja rupesin sukkia ottamaan, kun välikamarin oveen koputettiin, hyppäsin sukat syltyssä postia ottamaan ja sieltä tuleekin apteekkari. Kipasin pöydän taka sukkineni, vaan näki kait hän. Se radio. Sitä täytyy nyt heti lähteä kuuntelemaan. Me olemme jo kuunnelleet ja sieltä kuuluu hyvin. Siihen mahtuu kuuntelemaan 6 henkeä yhtä aikaa. En tietysti lähtenyt, sillä olihan siinä minulle radiota, kun kuuntelin apteekkaria 1/2 tuntia vähän harmissa, kun oli jo myöhä eikä Katrikaana ennättänyt päästä uneen. Weikon täytyi lähteä ja hän oli siellä viipynyt 12 asti kuullen musiikkia ja puheita, joista ei ymmärtänyt sanaakaan.
Iida menee Olgan kanssa noutamaan sykäreitä Mehtälästä Ajolla, vaikka tie on katkaistu vaan he jättävät hevosen Palolaan. Katri ja Helka laittavat juuren, että Iida joutuu pikemmin. Meillä on hauska. Keitimme vettä ja joimme sitä, sillä meitä janotti ankarasti. Juurentekijät lappaavat ja hierovat, että kokkareet hienonevat. Minä hipasin vähän juttelemaan Sinulle, sillä ulkona on mitä ihanin kuutamo. Odotan postia, että saan nähdä tuliko isästä puhemiestä. On niin ihana rauha sielussani. Taas vallitsee ihmeellinen sopusointu ja ulkona kaiken lian peittää vasta satanut puhtonen lumi ja kuu paistaa kuulakkaalta taivaalta ja kaikkialla on aivan hiljaista. Tuntuu juhlalta ja rauhalta. – Sain postia. isä on puhemies. Panen nukkumaan. Hyvää yötä.
Nyt on torstai 5 p ilta. Isonkosken täti kävi tänään täällä Niilon kanssa. He eivät viipyneet kauan ja olihan siinäkin rauhattomuutta. Annoin säkin perunoita ja lihaa tietysti. Nyt luodaan sitä kangasta ja täytyy aina olla auttamassa. Lähden nyt Alamaalle ompeluseuraan. Pirttiperän Saimi tuli.
Perjantaiaamu. Ompeluseurassa olikin paljon väkeä. Saimi kertoi, että hän lähtee pian Joukon kanssa Australiaan. Eemeli on sähköteitse lähettänyt rahat. Arvaat miltä tuntuu Pirttiperässä Joukon lähdettyä. Kirjoitan isällekin. Söderlundilta tuli kihlausilmoitus Martta Kohosen kanssa. Eikö se tunnu kummalta. On vähän satanut lunta ja 1 aste lämmintä”