Kirje 1925-3-15, Helsinki
Rakkaat kotolaiset! ”Sunnuntaiaamuna rauha vallitsee ympärilläni, joten kodin kaipuu tunkeutuu mieleeni. Pari päivää sitten kirjoitin töistä ja lausuin toivomuksia niiden suhteen. Kun nyt katson almanakkaa, niin katson olevan syytä tehdä vielä eräitä huomautuksia. Kun maaliskuu on nyt puolivälissä ja karin tarvetta ei ole, niin ehkä on se paras lopettaa kesken viikon, jotta välttämättömät ajot saataisiin kelin aikaan. Siihen kuuluu Ryönän lannanajo, koska kelirikko tuntuu ensin sillä tielle sekä sahapuiden ajo Jyrkän sahalle Sarjanperältä, joka ei ole monipäiväinen työ, mutta tulee laskuissa otattavaksi huomioon. Siellä pitäisi Weikon käydä katsomassa ja hankkimassa hakkaaja niille. Tyvipölkyt pisimmät sahalle vietävät katkotaan 7,2 m=syltä ja loput pölkyt 4 metriä. Jos on lenkoja puita tai muusta syystä tai muusta syystä sopivampi katkoa tyvipuista joku lyhyempikin, niin sen saa tehdä esim. 3 syltä, sillä tärkeää on, että latvapölkky tulee myös kunnollinen. 4 metrin pituus on sopiva latojen seiniin. Wiimeinen latva tuodaan kotiin polttopuuksi. Myöskin on kotiin tuotava hirsiä satunnaista tarvetta varten. Niissä saisi olla isompia ja pienempiä. Olisi hyvä tuoda mahdollisimman pitkinä, sillä vaikea on tietää mitä tarvitsee. Wiime kesä osoitti, että paras on varata. Niissä saisi olla ladon hirren vahvuisiakin, sillä pelkään, että tulee se navetan välikatto vahvistettavaksi. Siellä Korpihaalla pitää korjata myös joku lato. Rima- ja malkapuita myös tarvitaan. Samoin seipäitä, joita niitäkin saisi Sarjanperältä. Koeta Weikko saada Toppilan miehiä hakkaamaan joka runko ja kpl kaupalla tai omaruokaisena päiväläisenä 3 markkaa tunnilta, kun tulee näin monenlaista tavaraa. Se olisi paras kauppa. Saat maksaa 3:50 ellet saa 3 markalla.Wieno lähtee viemään asemalle. En ehdi enempää. Odotan huomenna enempi tietoja ja vastinetta kirjeeseeni. Sanokaa Antille, että voimme häntä pitää, mutta pelkäämme, ettei hänelle riitä palkkansa, kun on aina vailla. Syd. terveiset teille isältä”