Kirje 1925-5-12, Nivala
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Maanantai oli oikein kaunis ilma ja oltiin yhdellä parilla karhihtemassa Hernevainiossa ja pelto oli hyvää. Seppäkin tuli aamulla ja sai jo hammelit ym. että tänä tiistaina olisi päässyt toisella parilla pellolle, mutta kun satoi. Mutta sade on ihanan lämmintä ja tyyntä. Niin tyyntä, ettei moottori pyöri, joten vesi täytyy vetää sulalle maalle. Meille eilen kävi surullisesti kun Hämärä yhden kerran poikinut Puolukan vasikka niin sievä pantiin sonnin kanssa tarhaan niin se lonkkaluun nupissa oleva jänne katkesi ja lehmä lyhisty siihen paikkaan. Stenbäck haettin heti ja hän sanoi, se täytyy heti lopettaa. Tolpan Jussi sitten illalla yhdeksän aikaan tuli ja Weikko ja Iisakki olivat avustamassa ja niin pistettiin ammeeseen lehmä. —Moottori pyörii kunpa ei tarvitsisi vetää vettä. Vaadin, että vaikka nyt hiukan sataa on mentävä aidan panokselle sillä eihän sitten jouda kun tulee kuiva. Voi kun olisin poika ja voimaa niin tuntuisi, että panisin hiukankaan noihin pitkiin miehiin vilkkautta. Koetamme parhaamme sen tiedät. Tervehdys omiltasi”