Rakkaimpani! ”Juuri kun luin kirjettäsi niin tultiin sanomaan, että sonni se Lipparin sonni on Leholla loukannut itsensä. Kerttu hyppäsi Lailan kanssa pyörän selkään ja menivät katsomaan. Kohta palasi Kerttu ja sanoi lähtekää äiti ja ottakaa Tolpan Jussi mukaan, sillä sitä ei voida pelastaa. Menimme Ajolla. Navetassa makasi sonni suorana. Se oli loukkaantunut niin kummallisesti. Sen suora näytti olevan niin kuin kahtena osana tai poikki kokonaan. Se pää oli mennyt aivan tunnottomaksi möhkäleeksi. Se näytti mahdottomalta parantaa ja täytyi se heti teurastaa sillä se oli kipeä. Tytöt sanoivat, että sieltä tuli aivan oistonaan verta kuin he tulivat haasta. Kuin se oli teurastettu niin nähtiin, että sen virtsarakko oli kovin täysi luultavasti se ei voinut heittää vettäänkään. Näin meni Hirttus.Olen nyt monta yötä melkein valvonut niin on kaikki väsyttävää ja synkkää — tämmöisiä surullisia tietoja saamme taas isälle lähettää. Jumala Sinua suojatkoon omasi”