Kirje 1925-8-29, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kyllä teillä on ollut aivan erikoinen onni, saitte sen osuuskunnan ryskyn. Nyt vain keskeytymättä puitte vartoille jäännökset. Heinänsiemenen puinnissa koneella täytyy olla erikoisen tarkka, ettei se lyö siementä ruumeniin. Luulen, että apilat ainakin pitäisi laskea kahteen kertaan. Kun niiden arvo on 40-50 mk/kg niin täytyy olla erikoisemmin tarkka. Ne pannaan tynnyreihin, jotka saisi oikeastaan nostaa kattoon laukkujen päälle, jossa on jo muistaakseni tyhjiä tynnyreitä. Näin ei olisi tuo kallis tavara kauranvetäjien jaloissa. Timotein simenet täytynee panna siihen laariin siellä perällä, sillä se pikkulaari tahtoo vuotaa. Herneet voinee panna tynnyreihin. Mehtälässä annamme puida Ryönän rukiit vartailla, kun tarvitsemme katto-olkia. Waan sen sinun rukiisi saa puida koneella ja myydä, jotta saat maksaa apulannat. Ne saisi vetää taloon puitavaksi, vaikka vietäisiin rysky Takanevalle, sillä niitä ei ole monta kuormaa ja ne olkipahaset saisi alusrehuksi heti.Ouluunmenoni kehittyy toivomaasi suuntaan, sillä ryhmä ei hyväksy kantaani budjetin valmistukseen, jossa en seurannut Sunilaa. Ja jos siitä moittivat, niin voin jättää tämän talon ja ryhmät. Tulenheino on tähän valmis, mutta minusta tämä on P vuoksi vähän ikävä. Minulla olisi heti Torikadun talolle ostaja. Lähden nyt Suonenjoelle. Kirjoita usein puinnin kehityksestä. En tiedä pääsenkö viikon kuluttua kotiin. Kaikki riippuu eduskunnasta. Sydämelliset terveiset teille Kyöstiltäsi”