Rakkaimpani! ”Sain Kertulta sähkösanoman, jossa ilmoitti molempien jääneen kokeissa. Kainoa en sure, mutta kyllä olisin sen Kertulle suonut. Kirjoitan heille lohduttavasti. Melkein pidän apilan vuoksi suotavana, että puinti keskeytyi. Kun kaurat kuivuvat, niin kokoatte ne, että saa puida omalla ryskyllä, jolla tulee hyvää jälkeä, joskin vähän hitaasti. Jälellä olevat voidaan puida myllyllä, jossa on hyviä suojia. Ehkä sitä kotiluuvan ladon kattoa pitäisi korjata, kun sinne tuli niin paljon olkia. Päreitä on kyllä siihen tarkoitukseen siellä luuvalla. Annapa poikien, jos on aikaa kantaa vaikkapa saavilla virtsaa niihin tekotunkioihin, jotta saataisiin ne myöhemmin levittää perunamaille, kun ei ole muuta lantaa varastossa. Oikein innostun taas maanviljelykseen, kun saa kunnon sadon. Rukiita lupasin myydä 2: ? Myy 1000 kg. Otin eilen selkoa tulevista hinnoista ja Puola tarjoaa nyt kovin halvalla, joten se polkee kotoisia hintoja, vaikka onkin 50 p tullisuoja kilolle. Ja Amerikastakin ovat myyneet 45 dollaria tonni. Ellei Juhola tahdo ottaa vastaan, niin saavat olla meidän aitassa. Nosta rahat ja maksa verot kunnalle ja loppu pankkiin valtion veroa odottamaan. Sen maksu lienee lähellä. Samoin väelle menee paljon. Tilanne näyttää siltä, että pääsen kotiin. Silloin täytyy sopia muutamien miehien kanssa. Kun Kanerva ja Tuominen ajattelevat suuria palkankorotuksia, niin emme ota kuin toisen ja Härkösen toiseksi. Ja uskaltaisin minä Weikon ja Härkösen varaan jäädä, jos eivät kohtuuteen tyydy. Sunnuntaina tapaamme toivottavasti, jolloin voimme suullisesti tehdä suunnitelmia. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”