Kirje 1925-9-3, Kotona
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Voi tule käväsemään kotona. Kävin sitä puintia katsomassa Wienon kanssa. Kyllä se oli tukevasti kiinni enkä oikein ymmärrä miten olis mahtunut jyviä ja ruumenia ottamaan, jos se olisi ladon seinään kiinnitetty nyt se oli maapöngällä niin hyvin, ettei se tutissut senkään vertaa muin myllyssä. — Ruvettiin mekin laittamaan apilaa seipäille, sillä vieläkin on leikkaamatta, kun se ei ole tuleentunut. —Se suru tuli, ettei kumpikaan päässyt luokalta. Lapsille oli se isku. Koeta isä lohduttaa Kerttua, sillä tämä isku on lähellä murtaa hänen hermonsa. Ottaisin hänet niin mielelläni kotiin vähäksi aikaa, vain sekin olisi outoa ympäristön vuoksi keskellä lukukautta. En mitään niin pelkää kuin Kertun hermoja, kuin hän on niin odottanut ja suorastaan himoinnut valkoista lakkia. Rohkaise nyt häntä, sillä isän tähden kärsii vielä enemmän. — Tule kotiin on ikävä jo töiden ym. vuoksi
omasi”