Helsinki 29/XI 25 ”Kun tytöt ovat tällä viikolla kirjoittaneet useita kirjeitä, niin minulta et liene saanut kuin kaksi, joten ei liene tapahtunut 20 vuoteen, mutta sinä olet ollut vielä niukkasanaisempi, sillä en saanut viime viikolla kuin yhden kirjeen. Paha on sinua aina moittia, mutta kyllä se tuntuu ikävältä. Eikö Weikko saattaisi kirjoittaa kotikuulumisia, sillä minusta itsestäni tuntuu, niin kuin osaisin aina jotakin teille sanoa, kun pidätte tapahtumien tasalla, mutta kyllä arvaan, ettei teillä ole mitään hätää, kun ette neuvoja kysy.Ilmoita pian tuletko tänne joulukuun 4 pääiväksi. Minä en pääse sinne 1 päiväksi, sillä menoarvion käsittely on silloin. Tuloni tekee vielä vaikeammaksi 1 päivä on keskellä viikkoa. Kun en ole saanut kutsua, niin en ole sinne ilmoittanut. Kerttu on reipas ja näyttää päivä päivältä vahvistuvan. Miten lienee Weikon asiat. Älköön lähtekö kesken liikkeelle, ettei uusisi, jolloin se on alkuperäistä vaarallisempaa. Mutta kirjoittaa se jo voinee ja katsoa, miten työt menee.
Miltä näyttää karjakko? Tiedustelkaa soijarouheita, ettei menisi kauroja niin paljon. Lieneekö mylly pyörinyt tällä suvella? Tällaisia kysymyksiä on mielessäni paljon, vaan en teitä rasita. Jos pääsysi tänne näyttää mahdottomalta, niin tietysti ei se ole välttämätön, mutta saisin sinut vähän virkuttelemaan tänne. Kertun kanssa saisitte palata yhdessä kotiin. Weino kai lienee lähelle joulua. Odotan vastausta, että tiedän lähetänkö piletin. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”