Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Kyllä se on aivan mahdotonta tuo heinien kysyntä. Eilenkin oli 10 hevosta hakemassa heiniä ja olkia. Luulen, että meidänkin rehuvarat menevät kuiviin. Kunpa nyt piisaisi heinät omille lehmille. Onhan minun pitänyt sekaantua tämänkin karjakon järjestelyyn navetassa, niin vaikea kuin se onkin, sillä hän on niin hiljainen ja arka. Kun poikineita on niin paljon niin hänpäs ei anna niille ollenkaan olkia ja niin hyviä kuin kauran olet ovat. Tunkioon ei panna vaan täytyyhän antaissakin olla rajansa.Nyt on minulla semmoinen asia kun Salonen Sarjanahteelta kävi pyytämässä pientä sonnia ja meillähän ei ole kuin Into (Lipparin ja Ihanan vasikka). Muistathan sen, jota luulit Ilosen vasikaksi. Se on totta, että emme koskaan saa sitä kantakirjaan, kun emä on valkopäinen tummanpunainen. (Niin hullua se vielä lienee, että väri on suurin tekijä). Siitä luulen tulevan oikein sievän sonnin. Vai mitä tuumaat. jos myydään niin mikä on hinta? Se isäntä meinasi, että kuinkahan paljon olisi toisella tuhannella.
Kaksi vaunua on vielä tukkeja lastaamatta. Nyt menivät sen toisen lastaamaan. Eljas vain makoilee ja jalka on kovasti turvoksissa. Saa nähdä tuleeko lääkärin hoidolla terveeksi. Kyllä olisin suonut Sinun käyvän kotona, kun kaikki minusta on epätietoista niin kuin lauta asiakin. Poimintoja kirjasta en ole vielä pannut tulemaan. Lämpöisin tervehdys omaltasi”