Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Eilen jäi kirjoittamatta, kun Niemelä toi Ojaniemen (Liitosta) meille yöksi. Hän oli Liiton osakkeiden vuoksi liikkeellä. Panit niin paljon metsätöitä, että tuskin kerkiämme. Tällä kertaa on vedetty Mehtälästä pärepuita ja parruja. Ne aitan hirret jäävät, jos vain näin rupeaa menemään, sillä nyt jo päivällä putoilee pahasti hevosten jalat. Nythän tuulee kovasti ja lämpö on nollassa, joten on päiväsydännä hyvin sulattava. Olkia paalittaa se Kantolan pari ja se on melko hidasta ja ohran oletkin on menneet, että tuskin saamme vain yhden vaunulastin. Ja kauran olet menivät kuin siivillä, sillä ne ovat niin hyviä, että hevosetkin kuuluivat haukkaavan niitä aivan kuin heiniä. Meidän ei olisi ollenkaan tarvinnut luvata niitä ulos, sillä aivan säälittää, kun täällä on niin paljon kysyjiä vaan täytyyhän nimeksi lähettää, kun olemme luvanneet.Eilen meni Weikko antamaan Isonkosken Jaakolle ruumenia, niin Niilo, Pentti ja Olgan mies olivat noutamassa kauran olkia ja hekin tahtoivat suuret kuormat. Nikkaria en ole vielä saanut vaan koetan hankkia. Olemme toivoneet, että Isonkosken Jaakko tulisi vaan ei hän tulekaan. Olen ajatellut sitä Hako Pekkaa. En ole vielä kysynyt, sillä hän on Tolpalla tekemässä piironkia, sänkyjä ja pöytää. Pyydänkö Pekan? On se surullista, kun ei ole yksimielisyyttä. En oikein usko romahdusta. Pistän tämän Eljaan paperin. Olethan viikon perästä kotona. Lämpöisin tervehdys omaltasi”