Rakkaimpani! ”Nyt on salaojat luotu ja ruvetaan laskemaan rööriä. Tästä ojitetusta maasta ei löytynytkään vettä ollenkaan. Apteekin rajalla oli vähän vettä ja Härkönen sanoi, että se hiukan huvittaa, kun näkee vettä. Ja Wuorela sanoi, jos lautarööri pannaan kuivan maan sisään niin se lahoo kovin pian, vain jos sen sais laskea vesipohjaan niin silloin kestää. Ja tämän vuoksi päätettiin, ettei viedäkään myllylle hyviä puitamme vaan lasketaan röörit rimoista, joita on niin paljon, että hyvin tulee tämä tehdyksi. Aitan luona olikin pää niin likellä, ettei päästykään vielä määrättyyn syvyyteen vielä vaan täytyyhän se pian sulata, kun se nyt on auki.Täällä yhä tuulee kylmästi ja taivas on kuulakan kirkas. Tänään on se hevosnäyttely. Wuorela oli Weikolta pyytänyt, että pojat ja harjoittelijat pääsevät tänne näyttelyyn ja täytyihän se luvata. Kesantomaalle mennään kuokkimaan ajomaita ja niin näkevät kilpa-ajot toisetkin miehet. Työstä ei silloin tule mitään, vaan kun ponnistelevat muulloin. Saa nähdä miten kävi lehmän utareen, täytyykö se lopettaa sillä utare on kuin puu eikä sieltä tule maitoa kuin kolmesta nisästä. Se sairas nisä, jota leikattiin ei toimi.
Wienolta saimme kirjeen, jossa hän oli niin toivorikkaana parantumisestaan. Kyllä se olisi mukava, kun hän nyt toipuisi. Weikko tulee mieleen vähän väliä, sillä se luottomies on mennyt. Korkein suojatkoon työsi omasi”