Kirje 1926-7-2, Kotona
Rakkaimpani! ”Kiitos täällä olostasi ja kirjeestäsi. Täällä nautimme vapaudesta ja päällesi oli tulossa semmoinen pilvi emme tienneet mitään vai ei kait se liene vaarallisempi. En ymmärrä mitä se muihin maihin kuuluu ja oliko siinä loukkaavaa.Tämä oma valtakuntamme on vähän levoton eläinten puolesta. Tiistaina muutimme sikapossun Harkon karsinaan. Ja heti aamupäivällä, kun se sinne pantiin tuli yksi porsas ja vasta 1/2 4 tuli toinen. Olin koko päivän siellä ja vasta kello 9 päättyi porsiminen ja niitä tuli 15 vaan yksi syntyi kuolleena ja kaikki olivat suuria ja vankkoja porsaita. Emo hoitaa porsaansa oikein hyvin, vaan tahtoo loppua maito vaikka annamme kaurajauhojakin. Kaino ja Mirjam koettivat olla yötä sikalassa vaan yhden aikana tulivat sanomaan emo tulee päälle. Jäin sinne, että näin miten kaikki menee. En ollut tuntiakaan, kun näin että sen saattaa jättää yksin. Kyllä se koettaa hoitaa minkä voi. Se on kumminkin niin huolena, ettei voi olla kauan sieltä pois yöllä eikä päivällä. Keskiviikkona ajettiin ojat Korpihaalla ja kyllä ne tulivat hyviä. Torstaiaamuna mentiin taas töihin Korpihaalle vaan 9 aikaan Yli-Kruuvi tuo Polkkaa kotiin ja se ei tahtonut päästä enää mihinkään. Sillä oli pahan näköinen haava vasemman etujalan juuressa ja sieltä tuli kovasti verta. Puhdistettiin haava ja Polkka raukka talutettiin riihen taka. Se seisoi vain yhdessä paikassa eikä syönyt. Miehet kun tulivat työstä menimme katsomaan, jalka oli pöhöttynyt kovasti. Päätimme, että täytyy hakea eläinlääkäri. Wuorela tuli juuri ja hän tahtoi sen ensin tutkia. Keitimme veden ruiskutettiin haavaan ja sitten Wuorela pisti sormensa haavaan ja se oli syvä ja tunsikin siellä jotain kovaa, lahonneita puun sirpaleita sai kaivetuksi. Sitten hän tutki ja huomasi, että siellä on puuta, että terävä piikki pongitti nahkaa siis se oli läpi tulossa lavan alta eli sivusta. Mentiin heti hakemaan eläinlääkäriä ja hän leikkasi siitä piikin päästä ja niin vedettiin sieltä toista korttelia pitkä seipään pää teroitettu. Se oli kamala. Nyt on siinä läpi kulkeva reikä. Ja tämä kaikki kun tehtiin seisoi Polkka aivan tyynenä ja vielä sittenkin kuin jodirasseli tukittiin sinne läpi. Se näytti, että Polkka ymmärsi kaikki. Voi kultaista hevosta. Leuno ei ole sanonut, miten se seiväs on mennyt. –
Käväsin eilen kesantomaalla ja siellä tulikin se uutismaa kuntoon ja se on oikein hyvä. Jos olisi hyvä syksy niin sen voisi panna rukiiseen, kun se on niin komea teli. Yli-Kruuvi on hyvä työnjohtaja. Kyllä siellä väki heilui eri tavalla. Oikein sydän lämpeni väelle. Ruostesaari veljensä kanssa ja Nietulan poika. Ei me yhtään ole kaivanneet Härköstä, sillä työt luistavat hyvin. Rakennusmiehet eivät kai vielä tällä viikolla jouda sikalaan. Taidan käydä sunnuntaina Ylivieskassa, kun Wuorela tahtoo niin kovasti, kun hänen tätinsä menee ensi viikolla pois. Saa nähdä miten irtaannun kotoa, sillä nyt on semmoinen myrskyaika, ettei voi ajatella mitään lähtöjä. Lämpöinen tervehdys omaltasi”