Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Arvaan, että olosi tuntuu oudolta, kun ei ole lapsia. En ymmärrä miten voisit sen talouden niin järjestää, että pääsisit vapaammin liikkumaan. Tosin mukulat eivät perään poru, kun kuulijaiset lapset ovat poissa, mutta on niin monta muuta pidäkettä. Pidä nyt ne ovet ym. paremmin sulettuna, sillä ei sitä tiedä, mikä pistäytyy huoneisiin, kun ovat auki ja tyhjänä. Ota myös Mirjami välikamariin, niin on lähempänä toveri öillä. Wai annatko olla Iidaa varten välikamarin. Iisakin täytyy antaa olla sepällä toverina. Etkö voisi kävästä jonain päivänä Isollakoskella. Menisit 12:42 ja palaisit 4:10 ja pyytäisit, että Jaakko ja Niilo tulisivat laittamaan sen navetan katon ja tekemään niitä keskeneräisiä puutöitä. Erkkihän pystyisi hyvin, mutta ei häntä viitsisi ottaa.Illalla sain neiti Rainiolta ne Pariisin ostokset. Lähetin jo lapsille 3 pukua ja 3 alushametta. Kyllä ne ovat halpoja. Hän oli ostanut teitä varten yli 3000 markan edestä ja ne ovat niin hämmästyttävän halpoja, että otin ne kaikki, sillä täällä ne olisivat maksaneet monta vertaa enemmän. Sinä hämmästyt suorastaan vaikka nyt kauhistut tätä menoa, kun veromme on maksamatta. Hän sanoi, ettei tarvitse ottaa, ellen halua, mutta olivat niin halpoja ja ne olivat teitä varten ostettu, niin otin ne mielelläni. Osattomaksi ei jää oma kulta. Tuletko joskus tänne ne teettämään, vaan luuletko Oulussa olevan ensiluokkaisia tekijöitä. Olisihan tänne muutakin asiaa.
Kirjoitin Wienolle siitä hänen jäämisestä Ouluun. En nouse sitä vastaan, jos niin parhaaksi harkitsette, mutta jos se muuten hyvin järjestyisi, niin parempi olisi jos hän olisi kotona silmänä ja sinä liikkeellä Heikkilässä, Mehtälässä, Helsingissä ja Oulussa. Olipa se Wuolle taas mies, kyllä meidän on saatava se jäämään ainakin kesäksi. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”