Rakkaimpani! ”Kiitos kahdesta kirjeestäsi! Walitan, etten voi kantaa osuuttani isännyyteen nähden. Kun presidentti palaa matkoiltaan niin koetan päästä muutamaksi päiväksi kotiin järjestämään asioita.Tämän mukana lähetä 5000 mk, että pääset kulkemaan asioissasi, Kyllä arvaan, että sinun on paha ruveta hevoskauppoihin ym. myynteihin, jotka meidän täytyy saada rahaksi. Tähti on minusta mieleisempi hevonen kuin Laukki, vaikka onkin vähän vetelät takajalat. Mutta se on siivo ja vetävä sekä mieluumpi ajaa. Kumminkin täytyy sekin myydä 2700 – 3000 mk. Laukin saat antaa vähän allekin, sillä emme voi palkata niin paljon miehiä kuin 14 ajettavaa tarvitsisi. Mistä saisimme kunnollisia miehiä vähemmillekään hevosille. En voi kumminkaan sinulle hevoskauppoja sälyttää ja sitä auttaakseni kirjoitin Haapalalle.
Harjoittelijat kai löysäytyvät kuukauden puolivälissä. Tulen siihen mennessä kotiin, ettei sinun tarvitse heitä tilittää. Ellei sitä ennen saada valtiolta rahaa lunastuksista, niin täytyy minun ottaa tilapäivänen laina, että saamme kaikki työväen maksetuksi. Otan selvää tästä Oulusta. Nyt on kumminkin puhelin rikki, etten saa heti tietää. Älä nyt hermostu niistä menoista, vaikka ne näyttäisivät melkein ylivoimaisilta. Työt ovat kumminkin tehtävä aikanaan ja kunnollisesti vaikka ylimääräisiin järjestelyihin jouduttaisiin.
Jos lapsia ei olisi niin emme jaksaisi sitä taloa pitää, mutta heidän tulevaisuutta ajatellessa täytyy säilyttää. Ensi syksynä onkin kaksi poikaamme ympärilläsi yrittämässä. Se tieto antakoon sinulle voimia kantamaan raskasta kuormaasi.
Etkö voisi levähtää muutaman päivän kun Wieno tulee kotiin. Tänne en uskalla sinua pyytää, vaikka niin mielelläni sen näkisin, mutta voisithan kävästä vaikka Oulussa muutteen vuoksi. Toisin heillä on ollut turvallista, kun Wieno on ollut, mutta ehkä se sinun jännitettyjä hermojasi vähän rauhoittaisi.
Ymmärrän hyvin, ettet siihen liitteeseen vastannut. Kadun sen lähettämistä, kun saat elää niin raskaan todellisuuden. Lienetkö saanut ryskyä Mehtälään. Minä pelkään sitä Mehtäperän ryskyä, että se vielä tappaa jonku. En luule Heinon viihtyvän Mehtälässä niin kauan. Ja tarpeentontahan se onkin, kun kerran laittaa kuntoon. Eiköhän Mustonen olisi Oulussa valanut ne vaikka messingistä. En nyt ehdi enempää. Lähden revittämään hampaitani. Syd. Terveiset Kyöstiltäsi”