Rakkaimpani ”Kiitos kirjeestäsi ja rahasta ja sähkösanomasta. Katrissa ei ole kuumetta. Hän oli eilen jo puettunakin ja tänään lääkäri sanoi vienkö Katrin kotiin mennessäni. Keskiviikkona kuin hän kävi, kysyi Katri pääsenkö kouluun, pääset jos vain on posket lihavampana kuin loppuviikolla käyn katsomassa. Ja Katri on niin heikon näköinen, ettei yksikään lääkäri antaisi mennä kouluun. Käyn tänään rehtorin kanssa ja neiti Liliuksen luona puhumassa. No niin me sitten matkustamme lauantaina kotiin. Emme ole vielä maksaneet lääkäriäkään vaan ostimme Katrille uudet kengät lahjasta ja Kalervolle mustan puvun 775 mk. Se oli oikein hyvää kangasta hiukan väljä vaan muuten sopiva. Menen kotiin sillä Wienokin niin hartaasti jo pyytää. Ja onhan siinä kuin kaksi viikkoa viivyin ilman, että tiesi edeltäpäin. Ja tämä elämä on jo niin joutilaan tuntoista. Nyt menemme Katrin kanssa toisessa luokassa, sillä ei Katri kestä kolmannessa luokassa matkustaa.Pidimme vähän Katrin päiviä. Wieraina olivat Aino, Anni, Jaakolan Maija ja Härkönen. Puhelimme kaikista ja lopuksi veisasimme. Tänään käyn Tolvasella. Tapasin insinöörin kadulla ja hän oli vihainen hallituksen kaadosta. Mutta olen taas vakuutettu, että näin on paras. Ja on hyvä luottaa siihen raamatun lauseeseen; nyt ette sitä ymmärrä vaan jälestä päin saatte sen tietää. Siis näin parhain Hän yksin johtaa meitä. Sinä varmaan näetkin miten syyt ne hienon hienot langat vetivät näin. Täällä on kylmännyt vaan lunta ei ole yhtään. Katrikin heräsi juuri ja ensimmäinen sana oli äiti nälkä antakaa jotain suolasta. Sitten kyllä minusta tuntuu, että saatan lähteä kotiin jos lääkäri määrää. Hän koetti jo lukea vaan näytti, ettei vielä jaksa, joten on mukava, kun hän itse sen alkaa ymmärtää, ettei tarvitse pakottaa. Korkein suojatkoon meitä. Lämpöinen tervehdys omaltasi”