Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Pistin kirjeen kuoreen ja annoin suljettuna. Hän oli hyvin iloisen näköinen. Tuomaalalla on myöskin ollut aikeita poistua, johon Iisakki oli sanonut, että kyllähän sinunkin asiasi ovat sillä kantilla, että sopisi lähteä. Waimo oli nostanut jyryn, kun hän ei ollut meinannut lähteä työhön ja niin hän tuli enkä minä näistä tiennyt kun vasta jälestä päin. – Eilen kävivät pojat Sarjanperällä ja oli luvattu, että illalla sahataan, vaan kone oli viottunut eikä voitukaan sahata. Keskiviikoksi on tilattu olille vaunut, joten ne silloin lastataan. Tänään he rupeavat vetämään sinne paaleja. Ei Y. kaipaa miehiä, kun tuli Leunu. Hän pitää Leunusta työtoverinaan. Nyt aikoi Y. panna Reinon kolmanneksi savikololle ja sanoi, ei toki nyt tarvitse pelätä näiden poikien kääntyvän Tuomaalan kelkkaan. Kun maksoin pojille ylitöistä, Y ei ottanut, sanoi, se ei kuulu minulle semmoinen.Näin me menemme hiljaista vauhtia eteen päin. Jäätkin ovat jo kotona vaan eivät kaikki ole laitettu vielä sisälle, sillä Y. sanoi, pidämme sen niin kuin välityönä. Minusta vähän tuntuu, että Iisakkikin tykkää työnjohtajasta. Eikä häneltä pienet puut ole loppuneet. Se metsävahti kävi sunnuntaina ja sanoi hiihtäneensä perjantaina ympäri sen saran vaan ei ollut nähnyt jälkiä. Eikä sanonut kuulleensa mitään Sinun käynnistäsi. Pyysi, että me ilmoittaisimme milloin talon käy metsässä niin ei tule sekaannusta. Kerro Wienolle terveisiä. Laitamme tänään Ouluun eväslaatikon menemään. Lämpöinen tervehdys omaltasi”