Kirje 1927-4-8, Kotona
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Wienossa lämpöä 36,9 ja hän vähän rasittukin eilen kun ei muistanut varoa. Koetamme yhdessä parhaamme hänen hoidossaan. No niin Kiva meni vaan illalla toivat takasin, sillä se ei ollut syönyt mitään. Olivat käyttäneet eläinlääkärin luonakin vaan hän oli sanonut, ettei sillä ole mitään vikaa. Nyt sitten illalla, kun tuli kotiin ja Iisakki vei appeet eteen, söi se kaikki. Näin hyvin selvenee kaikki erehdykset. Laukki on ollut Ransulla pyhästä asti ja nyt viedään taas Kiva sinne. Ojala arveli, että he pääsiäiseksi saavat saven ajetuksi. Honkalan miehet ovat luvanneet tehdä sen ladon ja ovat jo hakanneet lisäpuut siihen. Tänään Wuolle ja Mannan kanssa vie lisäapulannat, jotka määräsit Mehtälään ja ajavat ne ladon hirret samalla ja tuovat illalla heinäkuormat tullessaan kotiin. Lantaa Mehtälään vietiin eilen viimeisen kerran. Karia ajetaan niin kauan kuin on keliä, sillä jokea pitkin kuului olevan niin hyvä ajaa. Sarjanperältä ei ole käyty vielä noutamassa niitä rankoja.Muistapa isä se verka tähän pöydällesi ja sitten Mehtälän puhelinaparaatti. Näitä kaikkia muistelen, kun ajattelen, että pian tulet kotiin. Wuolle tuli sanomaan, että savenajo Mehtälässä on vaikeaa, kun koloon tuli liejua ja olivat sanoneet ajajat että lauantai-iltaan saavat ajetuksi, jos ei vain tule liejua. Korkein johtakoon kaikki. Hänen suojaansa antaudumme. Kaikki ovat Hänen suojassaan omasi”