Kirje 1927-5-10, Kotona
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Yhä olen sängyssä. Jalat eivät ole yhtään kipeät, vaan lääkäri ei uskalla antaa kävellä. Tänään hän tulee tarkastamaan ja ottaa tukot pois. Täällä on yhä poutaa. Pellolla on 4 miestä niittämässä ja niille ottajat. Sitojia ei ole muuta kuin tytöt mitä karjalta joutavat. Isomaa on yksin urakassa, sillä Tuomaalaakin meni kansakoulun kattoa naulaamaan. Työnjohtaja sanoi huomenna kylvävänsä rukiin ja huomenna tulee ruis maantien takana leikatuksi. Työnjohtaja sanoi kalia olevan toista kymmentä säkkiä, joten sitä on, ettei tarvitse ostaa. Mehtälässä tulee ruis tänään leikatuksi ja Kalervo aikoo viedä sinne tänään traktorin, että joutuvat kylvämään, kun se ruismaa on niin laaja ja samalla K hoitaa niitä ikkuna ym. asioita. Maalarit maalaavat Muhjalaa toista kertaa ja sekin maalaatan sen kunnantalon näköiseksi, kun Sinä niin tahdoit eikä maalari sanonut haittaavan sen pohjamaalin mitään, vaikka se tehtiin erilainen. Minun on siitä niin hyvä olla, sillä onhan maali niin kauan näkösällä ja se olisi Sinua kiusannut.Wiime yönä porsi sikakin 11 possua ja karjakko ei ole ollut koskaan sitä näkemässä ja siellä täytyi olla Wienon ohjaamassa. Kerttukin oli siellä, että Wieno sai nukkua. Kyllä tämä minun loikoileminen tuntuu ikävältä, kun tyttöjen täytyy yhtenään juosta taloustoimissa. Henna raukkakaan ei ole vielä tullut Ylivieskasta. Nyt tuulee kylmästi ja näyttää vielä menevän pilveenkin, jos nyt alkaisikin sataa. Juhola oli sanonut K:lle, en ole itse tätä vähentänyt vaan pojat ja oli heti vähentänyt 80 mk 50 p ja samoin viimeksi otetut apulannat halvensi siihen. Työnjohtaja oli niin huolissaan, kun täytyi mennä kylvämään ja leikkaajat jäävät päineen eikä usko kylvökonetta harjoittelijoille, sillä kylvöön ei voi luottaa silloin. Lämpöinen tervehdys omaltasi”