Rakkaimpani! ”Istun nyt pankissa pöytäni ääressä ja odotan allekirjoitettavia asiapapereita. Mieli on väliajalla siellä. Ensin puhun Wienon terveydestä. Ellei Wieno voimistu kotona niin on hänen etsittävä apua muualta. Nyt voimme helpommin kuin koskaan ennen rahallisesti järjestää hänen olonsa yksistään terveydellisiä näkökohtia silmällä pitäen. Mitähän, jos koettaisi siinä naapurissa Iisalmen Runnilla juomassa sitä ihme vettä. Puhukoon tästä heti lääkärin kanssa. Ei yhtään lykkäystä, ei odotusta, ellei hyvä uni ja ruokahalu. Se on ainoa ehto lääkäriltä poissa oloon. Minä innostun tässä kirjoittaissani tähän ajatukseen niin, että olisi sinne mentävä vaikka olisi unta ja nälkää kotonakin. Ranualla on taas paras olla ruoka ja asunto. Minusta tuntuisi, että tämä vesi vahvistaisi Wienoa. Lauantaina lääkärin kanssa neuvotteluun ja maanantaiaamuna matkaan 8.40, jolloin on Runnin pysäkillä 12.57. Siis noin 4 tunnin matka. Miksi ei yritettäisi. Minä olen niin kiinteästi nyt tässä, että rikotte isän tahdon, ellei Wieno lähde maanantaina ellei lääkäri suoraan sitä kiellä. Varusta vaatetta, ettei kylmety. Kaikki muut huolet ja haihattelut olisi jätettävä ja elettävä vain noustakseen, sillä kaikki muuhan riippuu siitä. Soisin myös, ettei T. vierailisi siellä. En usko sen hermostoa parantavan, vaan päinvastoin. Terveenä voi semmoisia asioita ajatella terveellä tavalla. Tämä on isän toivomus eikä käsky. Runnille meno taas on ehdollinen käsky, sillä Wienon arvostelukyky terveytensä hoitoon nähden ei ole ollut luottamusta herättävä, koska viime käyntini välillä oli taantunut nähtävästi.”