Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi ja kaikesta hyvästäsi, jota saimme Sinulta.Sunnuntai-iltapäivän satoi. Wuolle kielsi väen tulon. Meillä on väkeä liikaa tälle ilmalle. Niin me laitettiin ladon kattoja ja puolilta päivin maanantaina alkoi taivas seletä vaan heinille ei voinut mitään napittivat. Tiistaiaamuna oli vielä sekavaa. Sitten Wuolle kysyi saako ottaa väen heinään ja minäkin menin sinne ja oli kaunis ilma vaan heinät eivät olleet oikein kuivia. Kannettiin koko päivä ja saatiin paljon aukkoa. Meitä oli 45 henkeä ja mieli oli iloinen. Wuolle johtelee oikein hyvin. Se oli niin rauhallista, mutta väki oli aina hyvässä järjestyksessä eikä kantomiehetkään paenneet ladon kylkeen. Kyllönen ja Ruostesaari niittivät, vaan yhtenään heidän täytyi naputella koneita. Keskiviikkoaamu oli aivan pilvetön taivas, joten taas rynnistimme tiukasti. En pannut sitä yhtä miestä Mehtälään, kun he täällä aikoivat panna latoon. Iso Esa tuli ja se pistettiin myllyn latoon vaan siinä ei ollut remmiä mukana. Sitä silkkiä ei Wieno löytänyt.