Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Olin niin levoton sairautesi vuoksi, etten tahtonut ajatellakaan asiaa loppuun, sillä se saunaan meno oli liikaa. Karjakko vain hommailee lähtöä. Kyllä Nanni ja Lyyli nyt huomaavat mitä ovat tehneet ja pyytävät anteeksi vaan sehän ei merkitse mitään enää. Sen päätöksen olen tehnyt sydämessäni, että N ja L ovat meillä viimeistä vuotta. Kaikki pitää mennä niin kuin on määrätty. Koeta nyt kysyä Ilmajoelta opettajilta heti, sillä ei Kovikon karjakoista ole meille, jos vain ovat semmoisia kuin meidän harjoittelijat olivat. Puhuin Mustakalliolle (rouva oli siinä myöskin) niin he tuumasivat, että olisi paras kysyä opettajilta tätä asiaa. Rouva sanoi heidän karjakon sanoneen, että hänen paraita tuttaviaan on siellä kurssilla ja oli toivonut, että jos sais täältä jostakin paikan, vaan emme siitä välitä, sillä opettajat paraiten tietävät oppilaittensa kyvyt.Niin Wieno pulumme. Woi niin pelkään, ettei hän koskaan parane. Hän pääsee ikävöimäänsä kotiin. Ottaisin hänet niin mielelläni kotiin, voi kun hän jaksaisi tulla. Käy isä usein hänen luona ja rohkaise häntä.
Työnjohtaja menee neljän miehen hevosen kanssa kotisarkaan hakkaavat kuormat niitä puita, joita käskit, sillä metsävahtia se ei tavannut ja sanoi, otamme evästä taskuumme, niin kyllä se menee mukavasti. nyt on oikein kova pyry 6 astetta kylmää. Korkein suojatkoon teitä siellä omasi”
JK Ilma tuli niin sakeaksi, että pyysin työnjohtajaa peruuttamaan päätöksensä ja miehet jäävät huonehommiin.”