Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Olemme hirveän tiukasti ottaneet perunaa ja lisäväkeä ei ole ollut muuta kuin yksi poikanen, sillä kaikilla on kiire, koska harva vielä on ottanut perunaansa. Niin saatiin otetuksi, että jäi ainoastaan neljä peltoa tuohon hernevainioon siis ei tule vielä maanantaina otetuksi. Ilmat ovat olleet ihanat päivisin ja perunoita tulee tosi paljon eikä yhtään pilaantunutta. Kerttu ja Wieno ovat olleet noukkimassa. Wienokin on väen kanssa mennyt aamulla ja tullut illalla. Kerttu ensi päivänä oli niin ahkerasti koukussa, että eilen ei enää kyennytkään vaan jäi karjakon kanssa navettaan ja Lempi meni perunamaalle. Kyllä meillä on tosi kiire eilen, kun Pesämaa oli vielä korjaamassa tornia ja uunin katon ja arinan hän myös korjasi ja kaikki huoneet. Ensin täytettiin tuvan kellari perunoilla. Kerttu karjakon kanssa pesi huoneet ja Hulivilin tuumen oli kipeänä niin sitäkin piti hoitaa. Minä en ollut perunamaalla. Olen yksin hoitanut tupapuolen. Eilen lauantaina ei oltu riihessä eikä auraamassa. Ei riihiä olekaan muita puimatta kuin yksi timoteiriihi, joka kuivattukin jo.Et usko, miten vaikea minun on päästää Kerttua sinne, sillä tahtoisin tämän vuoden pitää hänet Heikkilän navetassa. Uskon, ettei hän enää neljän vuoden päästä meitä auta. Eikä me päästä tuloksiin niin hyviin ainakaan, kun Kerttu olisi siellä. Lemmettären maito nousi 17,4, mutta yksilöitten hoito vie niin paljon karjakon aikaa, että käypi vähiksi navettatytöt, sillä hänen aina vain täytyy katsoa poikineitten suuhun. Tämän huomion olen tehnyt, kun katselen karjakon hommia.” —