Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Tapahtuiko Sinulle lauantaina kahden tai kolmen aikaan jotain erikoisempaa, sillä minulle tuli täällä niin kova pelko ja hätä yhtäkkiä. Täytyi tulla kamariisi ja pyytää Taivaan Isältä, että Hän varjelisi Sinua nyt juuri tapahtuvasta vaarasta. Olin aivan rauhallisena keittiössä puuhaamassa, kun tämä tunne tuli. Wai lieneekö lapsiamme uhannut vaara. Tosin tämä tunne ei ole outo minulle. Niin usein tämä tapahtuu minulle. Toisinaan hyvin valtavana ja toisinaan hiljaisempana. Ja silloin on niin turvallista tietää mihin mennä ja mistä apu tulee. -Täällä mennään samaa tahtia. Weikko vain loukkasi kättään perjantaina, kun horjahti hevosen reessä ja naula meni kämmenestä, että käsiselästä pullotti toinen pää. Lääkärissä täytyi käydä kaksi kertaa. Kääre siinä on ja vähän vielä pöhössäkin vaan ei hän sen sano enää olevan kipeä.
Lapset tulivat illalla ja Kalervo tuli lauantai-iltana. Lailakin tuli tänne käväsemään, kun oli menossa Kalajoelle. Hän on niin lihonut ja komistunut, polkkatukka myöskin, vaan muuten sama Laila. Tänään tulee lahti, kun on vähän suojasempi ilma ja täytyy saada pois tuo kesken poikinut. Iisakki ei oikein jouda auttamaan niin otamme Niemen isännän. Weikko menee karille kolmen pojan kanssa ja Kalervo jää korjaamaan tytöille sitä, jolla kannetaan sahan muhat, turnis ja ape. Muurarikin tulee tänään korjaamaan vesiköökin muuria. Suutari ei taida vielä päästä tänään pois. Tuntuu olevan oikein kovasti puuhaa joten lopetan. Lämpöinen tervehdys omaltasi”