Kirje 1928-1-17, Helsinki
Rakkaimpani! ”Tulen juuri koululta viemästä Katriamme. Menin ensin tapaamaan johtajatarta, joka oli juuri rukouksiin lähdössä. Kysyi, tahtooko ministeri lähteä rukouksiin tai odotatteko täällä? Mielelläni lähden rukouksiin. Menimme voimistelusaliin, johon oli jo tullut pari kolme luokkaa. Katri oli jo joukossa. Kun saliin oli saapunut 330 koululasta, niin laulettiin ja uskonnon opettaja piti alottajaispuheen ja rukoukset. Toimitus oli juhlallinen ja lapset niin kiltin näköisiä. Mutta johtajatar näki enempi kuin minä. Kun lähdettiin, niin käveli hän erään luokan rivin päähän ehkä VI:n luokan ja sanoi, että täällä oli kuisketta ja rauhatonta. Heti tunnusti 5 poikaa puhuneensa. Juoksivat kansliaan johtajattaren eteen. Jälestä tuli vielä kaksi. Hän ojensi ja kiitti rehellisyydestä poikia. Hän on sinua lyhyempi, lihava ja teräksisen teräväkatseinen täti. Opettava, mutta hieman kalsean, velvoittavan puheen piti hän Katrillekin. Mutta huoltoonsa hän otti tytön erikoisella tavalla. Wahtimestarin lähetti luokanjohtajan luokse ja käski lähettää sieltä jonkin luokan tietävimpiä oppilaita kansliaan. Hetken kuluttua tuli Katrin kokoinen reipas tyttö, jolle johtajatar sanoi; ota nyt Wieno tämä Katri ohjataksesi ja neuvo sille koulun tavat, kirjat, läksyt ja pidä huolta, että Katri saa tietoonsa kaiken. Sitten kysyi, saako Wieno tulla iltapäivällä herrasväen luokse. Minä pyydän Wienon tulemaan, lausuin minä. Sitten hän tahtoi näyttää minulle koulunsa. Mentiin I luokkaan, jossa oli suomen tunti. Hän laulatti lapsilla erään laulun eduskunnan puhemiehelle. Sitten mentiin VIII luokkaan. Tässä on I:n luokan ohella koulun toivo, lausui hän oppilaiden kuullen minulle. Hän on häirinnyt kaikki luokat, mutta minä sanoin, etten jouda nyt tulemaan. Lupasin käydä joskus koulua katsomassa. Katrilla alkoi koulu voimistelulla. Se oli erityisen sopiva tunti, joka poistanee arkuutta ja ujoutta. Semmoinen oli vierailuni ja alku. Yhdessä muiden kanssa rukoilin menestystä nuorimman tyttären työlle.Apteekin rouvalle maksoin eilen 9000 mk. Minulle jäi sen verran, että palkkani avulla toivottavasti 1 pv helmikuuta voin selviytyä. Jos teiltä loppuu niin ottakaa meijeriltä etukäteen, että myllyltä saadaan kerralla, mitä saadaan. Niistä 500 leimatusta saamme jo noin 18.000 mk. Elleivät hakkurit pääse palkoille 2/50 niin luvatkoon Kalervo kuusista 3. On suuri ero kuusella ja männyllä. Männystä, kun ei niitä kuorita, pitäisi riittää 2/50. Kumminkin tulee katsoa, että kunnollinen työ kunnollisesti palkitaan. Tyveämisestä saa antaa lisäpalkkion esim. 1 mk jos lakon tähden täytyy se tehdä. Epäilyttävät ja vaillinaiset voidaan sahata itselle. Nämä ovat Kalervolle sanottavia asioita. Kai Kalervo on ottanut huomioon, että pitää olla 10 senttiä tasauksen varaa tukkia kohti. Jäät sitten aikanaan pannaan sinne uuden liiterin pajanpuoli päähän, mutta sen varalta käydessäni annan tarkat ohjeet.
Weikolta sain kirjeen. Hänen huonetoverin isä on maanvilijä taitava mies. Oli hyvä, että hän sai juuri tällaisen toverikseen, vaikka emme tiedä tämän perusteella minkälaisen kasvatuksen on saanut poika ja mitä ominaisuuksia hänellä on. Koulussa kuuluu olevan 30 oppilasta, kyllä minä uskon Weikon innostuvan siihen, kun huomaa tulevan toimeen ja pysyvän mukana. Hänelle en ehdi kirjoittaa, kun on hurjasti työtä, kun komitea on joka ilta.
Kertun olisi hyvä suorittaa ne tarkastuskurssit. Silloin hän harppaa ohi ympäristönsä 2 kk. Olen varma ettei kukaan vaatisi häneltä harjoittelua jos menisi karjanhoito-opistoon, joka ei ole välttämätöntä. Jään odottamaan tietojanne Syd. terveiset Kyöstiltäsi”