Rakkaimpani! ”Ei ole mitään erikoista tapahtunut. Stenrothin emäntä ei ole saanut eläkerahaansa. Wiime kerralla kun lähetimme Sinulle hänen kuittinsa aijoit muuttaa, että tulee suoraan tänne hänen nimiinsä, mutta mitään ei ole tullut.Tämä jäi aamupostista, sillä Wieno pyysi lisää vaatetta. Anteeksi, etten ole kirjoittanut, vaikka minulla on ollut kovasti ikävä. Mikähän siinä on, kun tuntuu, että siitä on niin kauan kun kävit kotona. Woi, miksi otit lisää työtä. Olisit hiukan levähtänyt. Tuntuu niin pahalta ajatella, että aina vain aivot jännityksessä, aina kilpajuoksu työn kanssa. Säästyisit meille pitemmän aikaa, jos et rasittaisi liiaksi itseäsi. En pidä ruumiillista työtä niin rasittavana kuin sitä työtä, jota Sinä teet. Aina vain ajattelua ja luuletko, ettei lyhennä ikää tuommoinen liika rasitus.
Kerttu aikoo lähteä helmikuussa sinne kursseille. Waikka puute hänestä tulee. Hän kehottaa, että kävisimme Wienoa katsomassa ennen hänen lähtöä siis tämän kuun lopussa. Kirjoita pääsetkö mitenkään silloin.
Täällä on yhä huono keli ja täytyyhän vetää kuormia sittenkin ja se rasittaa hevosia. Tuo alituinen myllyssä kulku minua hirvittää vaan eihän siinä auta. Kerttu myi sen lehmän ja saatiin sillä 1320 mk. On nyt mukavampi, kun on kassassa vähän rahaa, sillä se kiusaa, kun pitäisi antaa työnjohtajalle eikä ole antaa.
Nyt on Heikin päivät ja Heikki laittoi nimipäivät. Olin vähän aikaa mukana vain tulin kammariini kirjoittamaan Sinulle. Jätin heidät kaikki pitkän pöydän ääreen juomaan kahvia ja laulamaan. Kerttu puhuu yhä sipisten, joten nytkään ei voi laulaa. Kirjoitan Katrillekin vähän, että saa oman kirjeen. Hyvää yötä. Taivaan Isä suojatkoon Sinua kaikessa. omasi”