Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Taas ei minulla ole suuria mahdollisuuksia antaa ohjeita, kun ei Kalervo tee selkoa töiden kulusta. Ei hän osaa panna arvoa isän ohjeille, kun ei pidä minua tapahtumien tasalla. Kunpa olisi silmää nähdä kaikkialle, niin tässä ei olisi valittamista, mutta näköpiiri on rajoitettu. Luulen, että olisi parempi antaa olla sen halkopinon metsässä ja rankakuorma olisi ollut parempi lyödä haloiksi siellä, sillä jos ne ovat ummen takana, kuten arvattavaa on, niin on se liian kova leikki hevosille. Mutta sen sijaan luulen täytyvän hakata Mehtälään kaikenlaista tarvepuuta. Jääneekö kotiin edes semmoisia puita, joista saisi kannen siihen Knuutin tielle rakennettavaan rumpuun. Mutta Mehtälästä ei saa hakata ellei Kalervo ole mukana. —En minä tule kotiin ennen kuin 50-vuotispäiväksesi. Ryti lähtee ensi viikolla Ameriikaan, joten jää meitä tänne vain kaksi.
Wiime yönä suunnittelin kevätkylvöjä molempiin taloihin ja huomasin, että kylvöt tulevat tavallista pienemmät. Annan myöhemmin tarkat ohjeet kylvöistä ja apulannan käytöstä. Saa nähdä saadaanko Knuutilta ostettu palsta kylvöön. —
Kävin tänään Suomen käsityönystävien kansliassa katomassa millaisia alttarivaatteita heillä on. Heillä ei ollut valmiita, mutta heillä on juuri kilpailu taiteilijoiden kanssa, joka julkaistaan ja pannaan näytteille ensi viikolla. Menen siis sinne vasta näkemään ja kuulemaan. Sano Mustakalliolle, ette vielä voi sanoa minkä värinen siitä tulee. Lähetän kumminkin mallin heti, kun sen tilaan.
Soitin juuri Kuopioon Kertulle. Hän sanoi, että viipyy vielä viikon. Et siis pääse tänne, joten täytyy minun tulla 29 pnä kotiin, jolloin saan antaa ohjeet kevätkylvöihin, ettei tule yllätyksiä. Elämme siinä tunnossa, että sunnuntaina 29 p tavataan. Eikös ollut hyviä uutisia Kyöstiltäsi”