Kirje 1928-11-7, Kotona
Rakkaimpani! Ilmat samanlaiset Iisakki myllyssä vaikka pakka hyytämään. Rukiita viedään osuuskauppan. Maksamme niillä lokakuun otot ja ulkolaisia rukiita. Illalla olin voita vaivaamassa, kun Kerttu huusi äiti navettaan. Siellä oli Nyyrikin vasikka paleltunut. Koetettiin hieroa ja tehdä mitä osasimme, vaan lopulta piti pistää, että veri juoksi. Semmoinen suru Kertulle. Kaikki muuten on rauhallista ja sopusoinnussa. Korkein johtaa töitämme ja puuhiamme. Ihminen on niin pieni ja vähäpätöinen. Lähettäsin teille heti lihaa On kai isä saanut sen pulsakan juuston, jonka lähetimme Kainon nimissä. posti jättää Tytöille terveisiä omasi”