Kirje 1928-12-17, Kotona
rakkaimpani! Kiitos tytöistä, rahasta ja kirjeestä. Täällä ei ole lunta joten ei ole keliä. Miehet ottivat Mehtälään vain voileivät taskuunsa, kun neljän aikaan tulee jo pimeä, niin syövät vasta tultuaa. Suutari pääsee pois keskiviikkona. — Teillä onsuuret puuhat tas. Olisi niin hyvä, kun jaksaisit olla moittimatta hallitusta ja presidenttiä, sillä kukaan ei ole täydellinen. naapurissamme on mustasukkaisuus kauheaa. Olin siellä sunnuntaina jumalanpalveluksessa ja minua niin repi, kun ajatteli rouvaa, kun ei ole mitään pohjaa ei uskoa Jumalaan, että tuskineen menisi Hänen luo. ensi kertaa elämässäni näin toivottoman tuskan. Voi miten suuri aarre ihmiselle on yhteys Jumalan kanssa, sillä vaikka tuskamme on kuinka suuri on kumminkin auttaja jonka luo voi mennä. Korkein johtakoon työtäsi omasi”