Rakkaimpani. ”On niin kummallista, kun ei tule kirjoitetuksi. Tuntuu ympärillä olevan niin paljon. Vieno ja Kaino eivät lähteneetkään tänään vaan ovat luonasi vasta perjantaina. Täällä on oikein kylmä 16 astetta. Eilen oli oikein lauha, joten tuntui niin kuin tulisi suvi ja yöllä kääntyikin pakkaseksi ja se on hyvä, sillä täällä on niin paljon sairautta. Lavantautisia on sairaalassa neljä. Ojan Katri on yksi niistä ja hyvin heikko. Meillä on ollut semmoista lentsun tapaista. Minäkin makasin yhden päivän ja karjakko oli yhden iltapäivän pois töistä. Miehet kaikki ovat terveenä ja menivät Kutsutun? laitoja puhdistamaan. Veikko jäi kotiin ja Kalervo meni miesten mukana.Illalla olimme tyttöjen kanssa sitä ihanaa radiota kuuntelemassa apteekissa. Siellä sieluni sisimmässä ajattelin, miten olemme onnellisia, kun kotiimme ei ole tullut semmoista kauheaa onnen särkijää. Jumalalle yksin kiitos kaikesta. Kun katselee heitä, niin näkee miten onnettomia he molemmat ovat. Rouva näkee liiotellusti ja mies kärsii tietenkin tästä. Miten loppunee tämäkin tarina. Tultuamme kotiin ja jäätyäni yksin, valtasi minut ikävä. Tunnun sittenkin niin yksinäiseltä vaikka suuret lapset ympäröivät ja koettavat palvella vaan Sinä olet poissa. Luin kauan ”Elämän leipä” ja niin haihtui ikävä. Korkein suojatkoon Sinua omasi
Jk Lähden tilaamaan makuuvaunun huomiseksi”