Kirje 1929-1-27, Kotona
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Kun Veikko luki Mustialan kutsukirjeen, kieltäysi hän jyrkästi lähtemästä. Sanoi, olen samaa mieltä oloni siellä ei merkitse mitään käytännöllistä.Pojat aikoivat kirjoittaa, vaan ovat juuri syömässä aamiaista, niin en tiedä joutuuko heidän kirjeensä tähän. Minulla on vähän vaikea olla Vienon suhteen siksi, että olen luultavasti puhunut vähän liian jyrkästi hänen kohtalostaan.
Kuulin, että Seppälän tyttö Aittoperällä on hermostunut. Hän Väärnin pojan kanssa on tehnyt seuraa, vaan tytön äiti on hiljalleen tuonut esille hänen onnettomuuttaan köyhän miehen vaimona. He ovat olleet jo kihloissakin, vaan eivät enää pidä sormuksia. Poika ottaisi tytön hermostuneenakin, uskoen että hän paranee, jos vain saisivat laittaa omaa kotia. Tyttö on jossain. Hän on mennyt Viipuriin sukulaisten tykö, kun lääkäri on määrännyt hänet pois yksinäisestä ympäristöstä. Hänen olisi pitänyt tulla jo kotiinsa, kun on vanha äiti ja isä ja yksi neiti. Lehmiä on viisi ja joutilasta karjaakin. Tyttö ei ole vielä ilmoittanut tulostaan mitään ja äiti pelkää ja suree. Ole Sinä isä Vienolle hyvä, että hän hermoinensa kestäisi tuommoisessa ristitulessa, kun on vielä niin kova lukeminenkin. –
Pojat eilen laittoivat niitä siemeniä säkkeihin. Yrittivät puhdistamaan omilla vehkeillä, vaan mitä se auttoi, kun ei seuloihin jäänyt juuri mitään ja Veikko sanoi sen osuuskaupan puhdistajan olevan semmoisen, ettei tämänvuotisista siemenistä jää mitään kelpaavaa, kun sen läpi laskee. Ei meidän siemeniä ollut täyttä määrää, vaan Veikko oli Siltalan kanssa tehnyt kauppoja. Propsia ei myydä, koska halkometriltä saa 50-60 mk. Paperipuut käyvät tänään mittaamassa. Lämpöinen tervehdys omaltasi”