Äiti Helsingistä elokuussa -29 Rakkaat kotona! ”Muutimme illalla tänne loistokotiin. Satoi vettä taivaan täydeltä, kun seisoimme Liisankadun porttikäytävässä ja odotimme autoa. Kainolla syli täynnä kirjoja, isällä kaksi kapsäkkiä ja minulla kaksi vilttiä ja kapsäkki. Kun tulimme petasimme nätiksi ja sitten kylpyyn. Oli lysti puhdistaa itsensä, vaan ei tietenkään vastaa saunaa. Tämä on ensimmäinen asunto isällä, jossa saa kylpeä ja kylpyhuoneet ovat niin lämpöiset ja kauniit.Tänään sunnuntaina kävimme Järvenpäässä ja siellä oli mukavaa nähtävää. Nyt pitäisi Inkerin tulla sinne Kainon kanssa. Isä puhuu siellä johtajalle Inkeristä ja luulemme, että Inkeri pääsee sinne, vaikka viime vuonnakin oli hakijoita niin paljon, että yksi kolmasosa voitiin ottaa. Tiedustelkaa Inkeriltä mitä hän sanoo, sillä nyt saisi jo hakea. Kyllä minusta on se emäntäkoulu semmoinen, jota tarvitsemme aivan jokapäiväisessä elämässämme. Kun tulimme Järvenpäästä, jäi Kaino Liisankadulle keittämään ja me isän kanssa tulimme tänne loistoasuntoon opetusministeri Kukkosen kanssa. Vieras lähti pois ja me isän kanssa jäimme teille kirjoittamaan. Me Kainon kanssa jo hyvin tulemme toimeen, vaan Katri parka, kun tulet tänne niin ensivaikutus on liian valtava. Isän auto tulee teitä asemalta vastaan ja kiidättää teidät Etelä Esplanaadille ja Suomen lippu lipattaa auton käressä. No niin tuokaa niitä parhaita lakanoita ja salveettia, että täällä voi niitä pitää. Isä on jo kirjoittanut ja pyytää taas hopeoita tänne. Jääkööt hopeat kotiin ja meidän vanhat teelusikat. Ja muistakaa suojata sitten kapsäkkinne”