Kirje 1929-10-1, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Rupean kuulostelemaan karjakkoa, vaikka se on näin myöhään syksyllä vaikea löytää. Jättäkää se nyt minulle. Jos satutte löytämään, niin ottakaa ehdollisesti, kun ette tiedä olenko minä ottanut. Kenties sittenkin on paras ottaa karjakko, jos Kerttu ei oikein kestä.En saa nytkään rahoja postiin. Onpa hyvä, että pankissa on 19000 markkaa. Minä vain pelkään onko niillä siellä aina rahaa, sillä kaiken tarvitsette ennen kuin väki on tilitetty. Minä koetan tulla tilittämään harjoittelijat, sillä tuskin pääsen 1 pnä marraskuuta, kun kaikki pyrkivät maalle silloin.
Tutkikaa milloin heidän harjoitteluaika loppuu. Se oli hyvä ryhmä, joten mielelläni tilittäisin ne itse. Mutta hyvin sen voi Weikkokin tehdä kunhan sovimme palkkioista. Onko muut navettatytöt otettu? Hoitakaa se asia nyt ripeästi. Toimita Kerttu aikanaan lääkäriin. Menköön vaikka Ouluun, ellei tule tänne. Kirjoitan huomenna lisää. Maksakaa osuuskauppaan kaikki. Sinne voi antaa shekin, että voi nostaa pankista. Weikon kirje osoitti jatkuvaa kehitystä ja tulevia näkemyksiä. On siunattu asia, että meillä sellaisia lapsia. Kyllä Kalervo on niin innostunut siellä, että on ilo nähdä. Hän soitti päivällä ja sanoi vähän nyrjäyttäneensä selkäänsä, joten menee pariksi päiväksi sairastupaan. Kainolle uskon Järvenpään tekevän hyvää.
Miten suhtautui karjakko todistukseen? Luultavasti siihen pataan pitää teettää, ellei ollut tullessa torven pätkä, joka muurataan torniin. ehkä on entisiäkin. Tarkastakaa torvet, ettei tule onnettomuutta. Poissa olevan on aina pelko. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”