Kirje 1929-10-17, Kotona
Rakkaimpani! ”Voi riemua, juurikasvit saatiin jo läjiin ja ensikertaan peitetyksi. Eilen aamulla oli maa vähän jäässä, keräsimme vähän lisäväkeä ja tempastiin lujasti. Tuuli puhalsi niin armottomasti ja aurinko niin heleästi paistoi ja kuivasi lantut yhteisvoimin tuulen kanssa.Nyt viime yönä kylmäsi melkoisen kovasti. Tänään teurastetaan Loru ja Ajo. Ajon lihat annamme lihotettaville sioille. Kunpa saataisiin kaurat myllyn luota puiduksi, kun siinä on niin ahdasta niin tuntuisi selvemmältä elämä.
Kylläpä teitä pidetään nyt hyvin esillä. En yhtään ole kiusattu mitä sanovat, parhaanne olette koettaneet. Kyllä täällä on surkeaa, kun ei ole rahaa ja kauppiaat antavat haasteita.
Heinänsiemenet eivät nyt täytä lain määräämää itävyyttä ja ovat niin keveitä, ettei suurista riihistä saa paljon mitään. Kuuluivat ihmispoloiset tuovan vähiä viljojaan kauppaan ja rukiistakaan eivät saa täyteen 2 markkaa. Kyllä täällä on huutava pula rahasta vaan Jaakolaan kuului tulevan joku pankki, Lapualla pääkonttori. Säälin pankkeja ei pankkeja vaan ihmisiä, sillä pankithan vain lisäävät velkoja. Voi miten surkeaa tämä tilanne ja vielä puhutaan palkoista ja täytyyhän puhua, kun mikään ei riitä vaan se täytyy myös tunnustaa, että on eletty yli varojen.
Jänkävaara kävi viime viikolla erottamassa sen palstan ja pyysi, että annat Weikolle valtakirjan ja hän kirjoitti konseptin minkälainen sen pitäisi olla pistän sen tähän.
Huomenna on hääpäivämme. Voi tule häihimme Jumala Sinua suojatkoon ja johtakoon siinä työssä, minkä on käteesi pannut. Häneltä kaikki viisaus ja äly tulee, kun sitä pyytää tämän poloisen kansan johtamisessa. Terveiset tytöille myöskin äiti”