Kirje 1929-12-30, Kotona
Rakkaimpani! ”Täällä nyt tuulee kovasti ja maa on kaljumella. Kun kävin kartanolla, niin pirahteli kasvoihin jotain lumen tapaista, vaan se on niin vähäistä, ettei ole toivoa vielä kelistä. Kalervo ja Teuvo olivat perjantaina leimaamassa Ransulle työtä. Kalervo tuumasi, että oli hyvä, että teimme sen järjestelyn, sillä poikasetkin kun töskäävät niin on varma, ettei mene hyvää puuta. Lauantaina pojat kävivät kotisarassa ja kertoivat paljon kaadetun puita se Aakun mökinpuoli nurkka aivan alavaksi hakattu ei kun puuta sahalla otettu ja sammalilla peitetty kannot. Kävivät Aakun mökissäkin ja halkoliiterissä, joka oli ollut puita täynnä. Miten saada tuo asia valkeuteen ja miten menetellä näissä asioissa.Vieno voi oikein hyvin ja on jo nälkäkin. Toivomme, että hän toipuu hyvin, ettei tarvitse parantolaan mennä. Halli meidän täytyi ampua, sillä se yhä oli sairaana. On niin somasta, kun meillä ei viihdy koirat. Sianporsaita ei meillä ollut enää kuin 11, vaan tänä aamuna tuli 10 lisää. Myydyksi niitä lihotettuja emme ole vieläkään saaneet. Nyt pyhän jälkeen osuuskauppa ottaa yhden vaan kun 9 lihotettua vielä jää. Kunpa tulisi talvi, että kaikki työt tasaantuisi. Luistinjää on joella. Pojat ja tytöt olivat joella. Pojat ja tytöt olivat jäällä. Teuvolla oli Sinun luistimet, vaan ne olivat niin huonossa kunnossa, ettei hän niistäkään tykännyt. –
Olin eilen Katrin kanssa kirkossa. Tuntui niin hyvältä, kun rukoiltiin hallituksen puolesta. Niin Herra antakoon Sinulle viisautta hallita tätä kansaa oikein. Hän siunatkoon ja varjelkoon nyt alkavana vuotena. Menemme täälläkin yöllä kirkkoon ottamaan uuden vuoden vastaan rukoillen. Kunpa kaikin luottamuksella lähestyisimme Taivaan Isäämme omasi”