Rakas Kaisani! ”Kun eilen kirjoitin Weikolle maakysymyksestä, niin en ehtinyt Sinulle kirjoittamaan ollenkaan. Kirjoitin hänelle semmoisista asioista, jotka eivät tullenee esille, vaan koska ne ovat mahdollisuuksien rajoissa, niin huomautin niistä, jotta osaa suhtautua niihin asiallisella tavalla.Mitä Kalervoon tulee niin uskon tällä kertaa hänen asemansa sopivan hänen terveyteen, sillä hän täydellisesti vapaa opiskelemaan voimiensa mukaan. Kehotin häntä seuraamaan vain ensimmäisen vuosikurssin ohjelmaa, että tulee terve pohja, mutta kun koko olo on vapaata harrastelua, niin ei ole kenelläkään sanomista, vaikka ei jaksaisikaan olla aina mukana. en muistanut häntä varottaa, ettei mene pettäville jäille luistelemaan. Siinä on kaksi suurta järveä ja salmi välissä, joka voi olla oikullinen tällaisilla ilmoilla, mutta tietysti paikalliset tuntevat tällaiset seikat.
Odotan Kertun päätöstä. Hänelle olisi varmasti terveellistä, jos hänkin tulisi harrastelemaan mikä parhaiten miellyttäisi. Sitten kesäksi Mehtälään Kalervon kanssa, ellei Kalervo innostu menemään harjoittelijaksi. Siellä annamme Kertulle pari kolme vainiota, jotta voi valittujaan hoidella mielensä mukaan. Löysin itseni niin tutuilta pelloilta, joiden kasvisto oli selvänä silmieni edessä. On niin poikamaisen rakasta joskus ajatuksissaan niissä viivähtää. Näin sieluni silmillä palavat murtokasat roihuamassa, hikisen miehen ja kukkivan kullan niitä sytyttämässä ja sammuttamassa. Siitä on kauan. Meillä tuntui elämä olevan edessä ja odotimme onnea. Taistelua on ollut, mutta sittenkin onnea. Pahinta on, että se jota silloin odotimme, ei tunne elämän iloa ja nuoruuden voimaa. Toivotaan, että hän vielä voimistuisi ja varttuisi samoin kuin toiset lapsemmekin, joilla ei ole meidän terveyttä paitsi Weikolla. Jumala teitä siunatkoon. Kiitos kaikesta myöskin eletyistä muisteloista, joissa äsken elin. Omasi”