Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Kolme päivää on ollut lunta. Keskiviikkona tuli lisää, kun tiistaina suli teiltä melkein kaikki. Kyllä ihmiset ovat olleet hevosillaan liikkeellä. Näytti, että ajajat olivat iloisia kun reki luisti ja ilma oli raikas, mutta iltapäivällä lumihiutaleet, jotka olivat tarttuneet puihin jo sulivat vesipisaroiksi. Koko luonto näytti niin masentuneelta ja väsyneeltä, sillä ilma muuttui vetisen sumuiseksi. Ja yöllä torstaita vasten putosi vettä niin kuin kesällä. Tuuli puhalsi pisarat ikkunoihin ja ikkunalautoihin niin, että siihen sadetukseen heräsi. Nyt aamulla on niin ruman tummaa eikä jälkeäkään lumesta. Pikkuisessa ajassa tuli kaksi saavia vettä räystäältä. Me koetimme vetää lantaa Korpihaalle ja hyvin se huilasi tiellä vaan kun tunkion tienoot on sulana niin on vaikea vetää kuormaa.Kävin juuri mittaamassa maitoa sairaalaan ja vettä oli niin monella polulla, ettei ruoju kengillä tahtonut päästä navettaan. Lehmät lypsävät enempi kuin koskaan, vaan kyllä kulutustakin on. Tosin nyt alkaa pohjata ruoka ja tulostakin alkaa näkyä tänä vuonna ja tuotanto parata, kun pohja on luotu.
Kerttu aikoo lähteä Savisaareen lauantaina. Hän on meistä Vienon kanssa paljon reipastunut. En luule hänen kauan olevan Savisaaressakaan. Kunpa hän pian paranisi, vaan lääkkeiden ei sano auttavan parantumisessa. Kalervolta saimme kirjeen. Se oli jo paljon varmempi. Pyysi laskuoppia ja myös vaatetavaraa asuntonsa somistamiseksi. Hän kertoi asuntotoverinsa mukavaksi pojaksi. Taivaan Isä teitä siellä suojatkoon. omasi”