Rakkaimpani! ”Taaskin saatte tyytyä yhteiseen kirjeeseen, vaikka muistitte minua nyt useampi. On niin kiire, etten ole saanut postiin asti veroilmoituksia, vaikka ovat melkein valmiit. Toimitan ne huomenna postiin, että saatte lauantaina.Kertulle saat ilmoittaa, että ostan leseet helmikuussa, koska silloin poistetaan lesetulli 8 markkaa 100 kg. Kai ne entiset niin kauan kestävät? Ilmoittakaa riittääkö? Weikolle terveisiä, että ostakoon vain 300 markalla 3 sylisiä latoja, vaikka kuinka monta, jos vaan ovat kunnollisia. Ja jokaisesta kyynärästä, joka on päälle kolmen sylen saa maksaa reippaasti 50 markkaa lisää. Se ei ole paljon muuta kuin tekopalkka. Tietysti paljon riippuu siitä millaisista hirsistä se on tehty. Ikä ei paljon merkitse, jos on hyvä. Meidän Korpihaan ladot ovat melkein 50 vuotta vanhoja ja jäävät jälkeemme. Mutta 3 syltää pienempiä ei viitsisi ostaa. Sivuhakaanhan voi tehdä pari kaksoislatoa. Luuvan luota voi viedä sen ladon jonnekin. Kyllä paikat löytyy, kun vain on mitä siirretään. Yhdistämisessä voi käyttää lattioihin ym. entisiä mitättömän pieniä latoja.
Heikki Niemelä saa myydä meidän puolesta sen 1 ht Knuutin Jussille. Aaden rajalle Sivuhakaan pannaan lanka-aita, ettei aitohanki tuki ojaa. Minun puolesta saatte ottaa tädiltä lapsen, mutta muistakaa lapset, että siitä on äidille paljon vaivaa. Mieluummin pojan, mutta en äänestä kuin yhdellä äänellä. Kiitos kauniista karjatiedosta Kertulle. Tule vain Suvisaaren kautta Helsinkiin. Käy Mikkelissä Wuokoskella tullessasi”