Rakkaat kotolaiset! ”Panen tämän kirjeen Olkkosen mukaan. Kotiin en pääse, sillä tulo- ja omaisuusverokaavakkeet ovat täytyy kaikkien olla tämän kuukauden kuluessa kunnossa. Lähde siis sinä 9 päivä helmikuuta tänne, kuten myötäseuraava piletti osoittaa ja oikeuttaa.Kalervo soitti juuri, kun tämän kirjeen aloitin. Hyvin sanoi voivansa ja jaksavansa seurata myös opetusta. Johtaja oli jo puhunut harjoittelusta tai Tanskan matkasta. Suoma Kontio kirjoitti minulle Pentin asioista. Kesällä jo huomasin ne kestämättömäksi, joten luulen nyt menevän kaiken. Pyysivät, että ostaisin sen talon. Mutta sehän olisi vain risti. Kyllä taitaa olla ennen ensi syksyä Ylivieskassa ja Nivalassa on monta taloa tarjolla. Se emäntä minua säälittää, sillä se käy liian kipeästi, jos vasaralla myydään nuorimman pojan talo. Kehotin Soinia ostamaan, sillä hän on velaton mies tietääkseni.
Nyt meni toinen päivä, etten muistanut soittaa rehtorin kansliaan Wienon asiaa. Työtä on niin paljon, kun jokainen tulee virkatovereista luokseni huolineen ja esityksineen. Se on kyllä mukava, mutta päivät tahtovat venyä pitkiksi. Saa nähdä millaisella höyryllä alkavat käydä hallituksen kimppuun. Kaatuminen ei minua pelota, kun vain kaatuisi kunniallisesti. Kun tätä kirjoitan, on presidentti soittanut kolmesti. Hän kiirehtii erästä asiaa. Sanoin minä käytän joka minuutin virkatehtävääni, joten sanoin lupauksia en anna muuta kuin, minkä varmasti voin täyttää. Hän ei tiennyt, että asia on minun takana.”