Rakkaimpani! ”Meillä on satanut joka päivä. Eilen keskiviikkona meni väki heti syötyä niittämään sitä maantien takana olevaa ruista ja veimme kahvinkin sinne. Täällä kotona satoi oikein paljon ja ruispellolla vain muutamia pisareita. Illalla 7 aikaan vesi virtanaan vieri kartanolla. Tänään on kirkas ja lämmin ilma. Rukiita ei ole saatu riiheen. Kaikkialla on vain vettä ja rapakkoa. Veikkoa huolettaa, kun ruista ei saa korjatuksi. Nyt ruvettiin korjaamaan keittiön lattiaa ja meijeriä.Tänään minun olisi pitänyt olla siellä Haapaveden emäntäpäivillä, johon täältä on mennyt monta autokuormallista osanottajia ja tytöt lupasivat minutkin vaan en voinut jättää Vienoa ja kotia. –
No niin kerron nyt Yrjöstä. Hän on sairaalassa. Lääkäri sanoi: sydän on rasittunut lisäksi uhkaa keuhkonkuume. On täytynyt ruiskuttaa vereen vastamyrkkyä ja lääkkeitä niellä yhtenään. Vieno on siellä hyvin usein. Lääkäri oli Vienon tiedusteluun vastannut; hän on hyvin heikko keuhkokuumetta ei taida tulla, sillä tulehdus keuhkoissa on pysäytetty vaan nyt on pelättävä nelistävä keuhkotauti. On niin ihme, kun sydän hätäilee ankarasti, jos hiukankaan nauttii ruokaa. Tämmöinen on Yrjön tila. Hän itse sanoo olen niin äärettömästi väsynyt. Hän ei jaksa pitää silmiään auki.
Perjantaiaamu; Illalla soitettiin sairaalasta, että Wieno onkin siellä yötä. Kello käypi 8 eikä ole vielä Wieno tullut. Ilma on sumuinen ja taivas paksussa pilvessä. Tuntuu masentavalta miettiä, mutta ei saa siihen vajota. Kaikki tulee rakkaan taivaan Isän kädestä. Tikkakin pääsi keskiviikkona pois. Kävin häntä katsomassa, vaan ei hän ollut tajuissaan. Tuntuu kaikki niin turhalta. Odotan vielä Vienoa, että saan tähän. Keittiön lattiaa vielä korjataan. – Tämä täytyy postiin, kun Vienoa ei tule. Korkein Sinua suojatkoon omasi”