Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Kun olin lähettänyt tuon pahoittelukirjeen, kaduin sitä heti ja tuntui niin pahalta, kun et ollut puhelimessakaan sitten, kun soitin. Ymmärrän hyvin, ettette kiinnittäneet huomiotanne ahtaudessanne tuohon. Minulla se ajattelemattomuudessani johtui vain siitä, kun ei sellaisia jälkeläisiä kotipuolesta saa ja kun kuulin, että 300-400 olisi saanut. Mutta emmehän sitä tarvitse ja eikähän se olisi ollut nykyisen veroinen. Emme muistele tätä minun ajattelematonta moitettani. Kun on karjasta kysymys, niin olen oikeastaan Könnin hävittämisen kannalla. Kerttu kuitenkin toivoo, että se pidetään kunnes nähdään miten rupeavat sen ensimmäiset vasikat lypsämään. Joulun aikana voimme tästä sopia. Ruumiiltaanhan se on roteva, vaan kun rasvaprosentti on heikko, niin on varmempi käyttää toisin.Olisipa hyvä, jos ne uudet palvelijat täyttäisivät toiveet. Haluaisin minäkin ne nähdä, vaan ei tahdo kehdata olla pois pankista, kun joudun niin paljon eduskunnan vuoksi olemaan poissa. Olen vähän ajatellut pyytää ensi lauantaita vapautta, mutta en tiedä voinko sitä tehdä. Ellen tule, joka on luultavaa, niin toivon sinun tulevan joulukuun alussa tänne, vaikka ei Ukko-Pekka pidäkään yleisiä kutsuja.
Onpa se surullista, kun naapuriin tulee huutokauppa. Veikko kirjoitti myös ja kysyi, miten valvomme saataviamme. Myös mainitsin Paavon tarjouksista. Kirjoitan hänelle näistä. Lue mitä olen sanonut niin tiedät, sillä en aio hevoskaupoista kirjoittaa. Lieneekö nämä huutokaupat nyt sen Siltalan takauksen seurauksia. Olisi näidenkin vuoksi hyvä suullisesti keskustella. Juho Haapala ja Pihlajaniemen Heikki kai tulevat tänne. Soitapa heti tämän kirjeen saatuasi Juholle, etteivät tule lauantaiksi eikä pyhäksi, sillä en ole silloin tavattavissa. Tämä kotiintulon varalta, vaikka en pääsyyni paljon luota. Sydämelliset terveiset Omaltasi”
Weikon kirjeessä on kauaskantoisia asioita. Jos minulla ei olisi tuota Suomenmaan takausta, niin tukisimme poikia.”