Kirje 1932-1-18, Kotona
Rakkaimpani! ”Täällä oli pulakokous. Ei Kalervo sinne joutunut, kun vasta ponsilauseita kuulemaan, sillä hänen piti olla traktorin kimpussa, kun katkottiin rankoja. Väkeä sinne virtasi aamusta saakka. Sen johtajat näet sanomalehdistä samoin kun ponsilauseetkin. Ihmisten kertomuksia kerron Sinulle. Olkkonen kertoi; käväisin siellä, en voinut olla kauan, sillä mieliala oli niin kiihtynyttä, puhuttiin mitä sattui suusta tulemaan, eipä juuri järkevästi kuullut puhuvan kenenkään, kun olin siellä. Veikko käväisi siellä ja silloin juuri oli ollut pohdittavana Sinun poistulovaatimus Suomen Pankista. Ponsilauselmassa olikin koko johtokunnan erovaatimus, siis se keskusteltiin niin paremmaksi. Joku sanoi, että kun Kallio ei voi työntää rahaa kansalle, niin siitä on hyökkäys alkusin. Ihmisraukat syyttävät toisiaan, kun sokeasti eletty ajattelematta pahan päivän tuloa. Eikä vieläkään oikein tunneta, mitä tosi paha on, sillä apteekki ja kahvilat saivat sinä päivänä tuloja. Kertoivat, hevosraukat, jotka koko päivän olivat seisoneet kylmässä, saivat sitten laukata juopuneitten isäntien edessä. Kiroillen ja sadatellen olivat ajelleet maantiellä. Kärelampi kertoi; yksikin isäntä sanoi toiselle, ostapa minulle kahvit, sillä kotoa lähtiessä oli vain 50 mk ja se meni kaikki apteekkiin, enkä montakaan pulloa saanut. Isäntä oli juovuksissa. Pontikan kauppiaita oli ollut nurkkapielissä lisäksi. Voi raukkoja apteekkari sanoi, ei näytä vielä olevan pulaa. On surullista, että etsitään syyllistä tälle pulakaudelle eikä joudeta oikein ajattelemaankaan. Eihän tälle mitään voi, se repii kaikkia koko maapallon asukkaita. Minä uskon, että nöyrtyminen Luojamme eteen häneltä anoen viisautta, että voisi saada tuon kateuden ja syyttelemisen kansasta kitketyksi. Olen aivan yksin kotona, kun Rientolassa on kuukausikokous. Vieno soitti ja sanoi, että on mukava opettaa. Nukuttaa niin kovasti, että sanon hyvää yötä.Maanantaiaamu. Yhä tippuu räystäiltä vesi. Tarkastuskarjakko on meillä ja keskirasva on 4.4. On se hyvä, että Kerttu käy joskus kannustamassa karjatyttöjä ja karjakkoa. Kaurajauhoja täytyy vähentää lehmiltä. Tuumattiin, että jos nyt aukaisisi yhden niistä naattisäkeistä, niin poikineille säästyy turnipsia ja kaurajauhojen tilalle sopivat ne. On somas nähdä, miten ovat säilyneet.
En ole voinut vieläkään antaa kirjettä, kun hän ei ole oikein terve. Aina on sisällä kipeä ja kova yskä, niin vielä sisäinen myrsky heikentää. Syytän itseäni, että tulin siitä sinulle puhumaan Sinulle ja loukkasin, mutta kun en tiennyt koko asiasta, näin vain sisäisen kamppailun, niin en voinut olla kysymättä syytä. Luulen ja uskon, ettei se olisi niin koskenut, jos ei hän niin paljon ja koko innolla olisi sitä suunnitellut ja Isä sitten nauraen sen murskasi ja Merenheimon läsnä ollessa. Tuli eteeni Alkion ja Jaakko Juolan poika. No niin tämä on tapahtunut ja miksi sitä penkoa enää. Anna anteeksi kaikki, sillä minun vakava ja horjumaton uskoni on. Kaikki tulee Luojamme kädestä. Hän meitä muovaa ja kulettaa tulevaa kotia varten, jossa vajavuus loppuu. Olemme vain välikappaleita toisillemme muovatessa tulevaa elämää varten. Hän Korkein Sinua suojatkoon omasi”