???? — ”Olen nykyään lukenut vanhoja kirjeitämme, kyllä siellä on työtä ja touhua vain. Annoin Kalervon lukea lapsille kirjoittamiasi kirjeitä siltä ajalta, kun olit punaisten vainon kohteena. Hän ihmetteli, että isä olisi heistä niin huolehtinut, sillä aina on tuntunut, että isä vaatii ja käskee ja niin jääpi se syvempi huolehtiminen aina syrjään. – Minäkin luen niitä kirjeitä vähän toisin nyt, sillä kaikissa uhkuu, että kaipasit meitä ja sittenkin pieni hetki, jonka olit luonamme oli aina ajan hukka ja menetys, jota kaduit. Muistan niin elävästi, miten uskoin, että kaipuusi olisi todellista ja varmasti se oli sitä vaan luonteesi on semmoinen et voi sille mitään. Et voi antautua kodille et ole kodin ihminen olet yhteiskunnan ja siksi en ole ymmärtänyt sitä muuksi, kun siksi, etten koskaan ole osannut Sinulle kotia pitää. Tästä se jäytävä sisälläni on. Anna anteeksi ymmärrä paremmin. Tämä pitää joutua postiin. Kaikissa kirjeissämme yksi on varma luottamus Jumalaan. Hänen turviinsa nytkin kaikkine ominemme sulkeudumme. omasi”