Rakkaimpani! ”Siellä käydessä kävi Ojala tiedustelemassa juurakon särkemistä. Puhuin siitä Weikolle ja muistaakseni kirjoitinkin, mutta nyt puhuessani Kalervon kanssa huomasi, ettei asiaa ole järjestetty, vaikka lunta on tullut. Asiallahan ei ole kiire, jos Ojalalla ja Kallella on työtä, mutta jos ovat työttömänä niin en ymmärrä, miksi pojat eivät tätä järjestä, koska se on Mehtälässä palkkalaisilla teetettävä. Toinen voisi ajaa ja toinen särkeä, sillä minua säälittää nuo ihmisraukat, jos ei niillä ole työtä. Tietysti ei voi työtä monelle tarjota, mutta, kun tuokin työ on tehtävä, niin koituu se molempien hyödyksi. Mehtälään ajetaan pahimmilta paikoilta sieltä Pussinperän puolelta, sillä Junttilan puolelta rataa on parempi ajaa kotiin, kun siihen aikanaan joudutaan. Woisi siitä siirtää osan vaikka oriiden hakaan niin saisi kuivina ja särjettyinä ajaa ensi talvena kotiin.Nämä ovat asioita, jotka kuuluvat pojille, mutta minä väsyn yksipuoliseen kirjeenvaihtoon, kun he eivät puhu mitään töistään eikä suunnitelmistaan. Tuntuisi niin mukavalta, kun pidettäisiin minuakin mukana, niin kuin olet vuosikymmeniä pitänyt, vaikka nyt on sinunkin mahdoton raportteja antaa. En tiedä, miksi joskus tuntee itsensä niin kaipaavaksi ja herkäksi illan yksinäisyydessä. Yö on nytkin, kun tätä kirjoitan. Rajamäestä ajaissa karia muistanee Kalervo aamukuormat viedä Palolaan. Siten on hevosille helpoin, kun vie sinne ja pikkusen haukkauttaa siellä hevosia ja iltakuormat tuo kotiin. Veri veti tuonkin sanomaan, vaikka se on selvä sanomattakin. Weikko kirjoitti Marin kirjeen mukana ja sanoi olevansa seppäkursseilla. Se oli kyllä paikallaan, että meni sinne”