Kirje 1933-5-25, Kotona
Rakkaimpani! ”Täällä on nyt lämmin ilma 14 astetta. Koko yönkin oli 9 astetta. Koetetaan olla pellolla ja Korpihaan tiekin tehtiin, kun myrskyt lakkasivat ja vähän satoi. Se Virtanen pani ne kivet haudallamme paikoilleen, vaan täytyy vielä kivien alle olla maata ja hiekkaa lisää. Vaan nyt juuri, kun pitää hevosten olla pellolla, tulee sitä vaatimaan, niin veimme vain sen mitä oli välttämätöntä ja myöhemmin, kun hevoset joutavat viedään lisää.Olisi hyvä, jos Kerttu joutaisi tulla isännäksi tänne kunnes Sinä joudat. Olemme täällä tuumineet, että teurastetaan häiksi se vihainen Juurikki, koska sillä ei ole enää maitoakaan kuin 3 kg päivässä eikä ole kantava. Eljas, jota ensin meinattiin on nuori ja herunutkin. No niin koetamme täällä ponnistella.
Marikin tulee meitä auttamaan maanantaina. Pyryllä juuri viedään siemenkuormaa pellolle, että saadaan ruveta kylvämään. Jumalan siunausta pyydämme kylvöillemme, sillä täällä on surkeutta kaikkialla, josta meitä ei kukaan muu kuin Jumala yksin voi päästää.
Kalervon asian olen aavistanut ja melkein tiennyt, eikä mikään ole saanut uskomaan itsestään niin huonoa. Aina vain näin; söin sitä ja sitä ja siitä se johtuu, kyllä se menee ohi. Ja lääkkeet, joita hänellä oli, ei kait olleet sopivia, koska hän ei voinut niitä nauttia. Kerro terveisiä Kalervolle. Pesämaa ei tule tällä viikolla vasta maanantaina hän aikoi tulla. Mitä hän sitten tekee, kun saa ne uunilla olleet kärryn rattaat valmiiksi. Hääkiireitä ajatellen omasi. Toisitkohan sen minun mustan juhlapuvun sieltä”