Kirje 1934-1-7, Kotona
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi vaikka se kokonaan kuului Katrille. Onnea toivon nyt alkavalle vuodellesi. Mitä tuonee tullessaan. Se on verhon takana. Pyydän Taivaan Isältä Sinulle taitoa ja ymmärrystä toimiaksesi siellä oikein. Pyydän terveyttä, että jaksaisit työsi, joka toisinaan raskaana painaa suorittaa ja ennen kaikkea toivon, että Jumala tulisi Sinulle kaikkea muuta tärkeimmäksi sydämesi kaipuuksi. -Katri lähti eilen. Koetimme häntä varustaa vaatteilla ja sitten hiukan hengen ravintoa, sillä niin tuntui pahalta, kun aivan yksin eikä ollenkaan tiedä tovereista eikä mistään mitään. Onko sielun silmät niin valaistut, että hienoimmat viettelykset huomaa. Katri pyysi. Kirjoittakaa usein näistä asioista. Tyttö poloinen.
Nyt maanantaina, kun nousimme ylös, oli kova lumipyry. Savi saatiin ajetuksi ja lanta Korpihaalle vedetyksi ja niin miehet joutivatkin metsästä hakemaan niitä pitkiä puita, joita Markku nyt on poikineen hakannut. Kalervo on vähän sairaana, sillä viime yönä hänen oli täytynyt ylenantaa ja nyt pantiin kylmä kääre ja hän makaa kamarissaan. Hän aina unehuttaa tuon ruokapuolensa säännöstelyn eikä töissäkään muista olla raskaita kantamatta. Suutari korjailee hevosvaljaita. Pesämaa kutsuttiin illalla kotiin ja me arvelimme, että hänen piti mennä arkkua tekemään veljensä pojalle, joka niin kamalalla kuolemalla kuoli Pylvään sahalla.
Mitään erikoista ei tänne kuulu. Kävin illalla Peltoniemessä ja hyvin siellä oli Olkkonen murheissaan kunnan asioista, vaikka kykenin niin kovin vähän niistä asioista puhumaan. Nyt näyttääkin ilma muuttuvan kylmäksi, vaikka aamulla näytti, että lumi pian sulaa vedeksi.
Mehtälästä kuuluu vain hyvää. Pikku tyttö on rauhallinen. Vieno sanoi teidän ostaneen vaunut. Kyllä se on mukava, kun Mari saa viedä mukanaan tupaan, eikä tarvitse aina niin kauas mennä katsomaan. Mari aikookin ruveta kutomaan kankaita. Hän on pyytänyt minua siellä käymään, vaan menen sitten kun tulee ne vaunut, niin on viemistä. Jumala Sinua kaikessa suojatkoon omasi”