Rakkaimpani! ”Kalervon kanssa puhuin eilen puhelimessa. Hän puhui luuvaladon katon kiivuina alasottamisesta. Minusta se on mahdottomuus tai ainakin tarkoitustaan vastaamaton. Lue Kalervolle kirjoittamani kirje. Minä olen laskenut ja nostanut vanhoja kattoja ja tiedän senkin leikin. Lisäksi oli sitä mieltä, että kaikki entinen tarvitaan, ennen kuin on uusi valmis, mutta tästä ei saa Kalervolle enempää sanoa, kun minkä jo sanoin kirjeessä. Hän puhui tallin siirtämisestä ja näiden kattokiivujen käyttämisestä uuteen karjalatoon, vaikka meillä jo on karjalato ja siinä hyvä katto. Tämä oli minulle uutta. En ole myöskään tallin siirtoa ajatellut, vaan korjata se pitäisi sille paikalle. Tämän sanon vaan Kalervon kirjeen selitykseksi. Mitään välittäjän tehtävää ei tässä liene.Wieno sai vuodeksi paikan. Saa nähdä miten hän jaksaa. Oli onni, että se on tyttölyseossa, ettei kurinpito tuota rasitusta. Loimaalle tuli Matti ja Aili minua tervehtimään ja kuulemaan. Matti hymyili, karjakko johti joukkoa ja Aili oli kainona mukana. En tiennyt heidän kihlautumisestaan enkä tarkastanut käsiä. Terveisiä laittoivat.
Wieno ehkä tulee Helluntaiksi kotiin ja minä tulen Helluntaina. Waraa kahvileipää, sillä ukkoja tulee kello 18 neuvottelemaan ml juhlista. Kerttu on työkunnossa. Näkemiin Kyöstisi”
JK. Olin pyytänyt puhelun teille, mutta jos en pääse, niin ilmoittakaa heti Ylikankaalle, että valtio on päättänyt lunastaa Eerolan tilan ja antaa sen Hirsimäelle. Pyytäkää, että ilmoittavat Hirsimäelle, että saa ruveta kylvämään.”